Warlords
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyWarlords
1991 SyksyOlipa kerran myyttinen Illurian valtakunta, jossa ihmiset, örkit, kääpiöt ja jättiläiset jakoivat sulassa sovussa maan moninaiset hedelmät ja viljan. Mutta pohjolan rämeiltä konttasi näyttämölle Suuri Aittoniemi, joka jylisi ettei moista rotujen moninaisuutta suvaita. Alkakoon kaikkien miekallamurjomisten anoppi, jonka lopputulos määrää millainen ihonväri ja korvien asento on herrarodulle sovelias.
Saman yksinkertaisemmin ilmaisten tavoitteena on valloittaa maa seitsemän muun yrittäjän nenän edestä, joko pelaten tietokonetta vastaan tai jopa kahdeksan hengen meluisassa porukassa, jos sellaisen saa huoneeseen ahdettua.
Sotatoimien alussa sankarille ei liiemmin ole seuraa, joten on aloitettava värväyskampanja aselajeiltaan vaihtelevien joukkojen haalimiseksi. Sitten sankari ja hänen armeijansa hajautetaan maastoon kaappaamaan isompia ja pienempiä linnakkeita, joista saa haalittua mukaan lisää väkeä. Myös yksikön voi komentaa rakennushommiin linnaa pystyttämään.
Warlords on kuin yksinkertaistettu Powermonger yhdellä kartalla ja ilman kehittynyttä grafiikkaa. Joukot rynnistävät kylästä toiseen ilman sen ihmeempää strategiaa. Taistelutkin ovat sitä luokkaa, että ruudulla näytetään kumpi voitti, ja se siitä. Maagisten aseiden etsimisellä, joukkojen siunaamisella temppeleissä ja muilla pikku nyansseilla on yritetty ympätä mukaan vähän ylevämpää sisältöä.
Warlordsia voi luonnehtia persoonattomaksi, sisällöltään pinnalliseksi strategiapeliksi. Keveys on sitä luokkaa, että taistelulle ja realismille olisi älytöntä antaa erillisiä arvosanoja. Ei peli silti huono ole, jos tämmöisestä pitää. Peli vaatii megan muistia, vaikka ei sitä päältä päin katsoen uskoisi.
1991 SyksyOnce upon a time there was the mythical kingdom of Illuria, where humans, orcs, dwarves and giants shared the land's manifold fruits and grain in perfect harmony. But from the bogs of the north the Great Aittoniemi came crawling onto the stage, thundering that such a diversity of races would not be tolerated. Let the mother-in-law of all sword-bashings begin, and let its outcome decide which skin colour and which angle of the ears befit the master race.
Putting the same thing more simply, the aim is to conquer the land from under the noses of seven other hopefuls, either playing against the computer or in a noisy crowd of as many as eight people, if you can cram that many into one room.
At the start of hostilities the hero doesn't have much company to speak of, so a recruiting campaign has to be launched to scrape together troops of assorted arms. Then the hero and the army are scattered across the terrain to capture bigger and smaller strongholds, from which yet more people can be rounded up. A unit can also be ordered onto building duty to put up a castle.
Warlords is like a simplified Powermonger on a single map and without the sophisticated graphics. The troops charge from one village to the next without any strategy worth mentioning. Even the battles are the sort where the screen shows who won, and that's that. Hunting for magic weapons, having troops blessed at temples and other little nuances are an attempt to graft in some slightly loftier content.
Warlords can be described as a faceless strategy game with shallow content. It is so lightweight that it would be daft to give combat and realism separate ratings. Still, the game isn't bad, if you like this sort of thing. The game needs a meg of memory, though you'd never believe it to look at it.
