Castles
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCastles
1991 SyksyJos rahasta ei olisi pulaa, niin rakentaisimpa nyhverön omakotitalon asemasta uljaan linnan. Ja kun naapuri seuraavan kerran valittaa, että lemmikkileopardini Kirk pisti poskeensa sekä Mustin että pikku-Mikon, niin "voi voi, kun ikävää"-valitus korvautuu kyllä saavilla sulaa lyijyä. Mutta haaveet ja saldo harvoin kohtaavat, joten on tyytyminen Interplayn linnanrakennusohjelmaan Castles.
Pelaaja on kuningas, ja hänen tarkoituksensa on rakentaa linna (tai useampi, riippuu minkä tason on valinnut). Tämä käykin helposti: valitaan sopiva miksaus vaadittavia ammatti-ihmisiä, suunnitellaan linna ja pistetään pojat töihin. Linna nousee pikkuhiljaa, sitä nopeammin mitä paremmin osaa työvoimaansa hyödyntää. Samalla pitää pitää rahaasiat kunnossa ja ostaa ruokaa talven varalle. Noin kerran kuukaudessa menon katkaisee milloin mikäkin avuntarvitsija tai muu tyytymätön aines, jolloin voi käyttää ABC-tekniikkaan pohjautuvaa kuninkaallista päätösvaltaansa. Nämä episodit muodostavat taustalle eränlaisen tarinan, joista yksi on esmes Robin Hood-variaatio. (Vihje: sääli on sairautta)
Ja sitten vähän väliä hyökkäävät vihamieliset keltit linnan kimppuun. Tässä osuudessa piileekin Castlesin suurimmat heikkoudet: taistelut ovat vielä yksinkertaisempia kuin Powermongerissa. Pelaaja voi käyttää jousimiehiä ja jalkaväkeä, strategian jäädessä siihen että sijoittaa ne oikeaan paikkaan. Sen jälkeen ne käyttäytyvät itsenäisesti. Esimerkiksi kun sekoittaa idän ja lännen, niin poikien saaminen vihollisen kimppuun jää huonoimmassa tapauksessa haaveeksi. Lisäksi innokas lauma ryntää vihollisen kimppuun sen nähdessään, joten se taktikoinnista.
Typerää kyllä, joukot täytyy sijoittaa varsin nopeasti tai mutten ne jävät käyttämättä eli kun hakee kupin kahvia nin surkea parin keltin rääppäjoukko on tasinut koko linnan. Yleensä pelaajan armeija teurastaa koko sakin ennenkuin nämä edes näkevät linnaa. Edes linnan valmistuttua, kun sen täytyy kestää suurempi hyökkäys, ei kilttien kelttien eliminointi ole ongelma eikä mikään. Linnan rakenteella tai muulla sellaisella ei tuntuisi olevan merkittävämpää taktista merkitystä vallihautaa lukuunottamatta.
Grafiikka on yleensä mielenkiintoista animoitujen pikkumiesten askarrellessa ja taistellessa. Isometrist linnaa voi katsella kahdelta eri suunnalta sekä ylhäältä. Käyttäjäliityntä on hiiripohjainen ja toimii ihan OK tavalla, joskin paremnmankin olisi voinut rustata.
Castles olisi todella mainio peli, mikäli sodankäyntiosuttaa olisi monipuolistettu kunnon piirityksin ja taisteluin. Nyt se on tavallaan viehko, mutta pitkän päälle pitkäveteiseksi käyvä legopalikkasimulattori.
1991 SyksyIf I weren't short of money, I'd jolly well build a magnificent castle instead of a poky little detached house. And the next time the neighbour complains that my pet leopard Kirk has scoffed both Musti and little Mikko, the "oh dear, what a shame" lament will most certainly be replaced by a vat of molten lead. But dreams and bank balances rarely meet, so I'll have to make do with Interplay's castle-building program, Castles.
The player is the king, and his aim is to build a castle (or several, depending on which level you've picked). And that's easily done: you choose a suitable mix of the required tradesmen, design the castle and put the lads to work. The castle rises little by little, the faster the better you know how to use your workforce. At the same time you have to keep your finances in order and buy food for the winter. About once a month the proceedings are interrupted by some supplicant or other, or some other disgruntled element, at which point you get to exercise your royal prerogative, which runs on the ABC technique. These episodes form a kind of story in the background, one of which is, say, a Robin Hood variation. (Hint: pity is a sickness)
And then every so often hostile Celts come at the castle. This part is where Castles' biggest weaknesses lie: the battles are even simpler than in Powermonger. The player can use archers and infantry, with strategy amounting to placing them in the right spot. After that they behave independently. For example, if you mix up east and west, then in the worst case getting the lads to lay into the enemy remains a pipe dream. What's more, the eager mob charges at the enemy as soon as it sees it, so that's it for tactics.
Stupidly enough, the troops have to be placed pretty quickly or else they go unused, meaning that by the time you've fetched a cup of coffee, some pathetic ragtag band of a couple of Celts has levelled the entire castle. Usually the player's army slaughters the whole gang before they even catch sight of the castle. Even once the castle is finished, when it has to withstand a bigger attack, eliminating the kindly Celts is no problem at all. The castle's layout or anything of the sort wouldn't seem to have any significant tactical importance, apart from the moat.
The graphics are generally interesting, with animated little men pottering about and fighting. The isometric castle can be viewed from two different directions and from above. The user interface is mouse-based and works in a perfectly OK way, though a better one could have been knocked together too.
Castles would be a truly splendid game if the warfare section had been made more varied with proper sieges and battles. As it is, it's a sort of charming, but in the long run tedious, Lego brick simulator.
