SimEarth
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySimEarth
1991 SyksyAlussa monitori oli autio ja tyhjä, ja pelaajan henki leijui levykkeiden yllä. Sitten pelaaja sanoi "Latautukoon SimEarth!" Ja SimEarth latautui.
Tietotekniikan avulla ei maailman luomisessa tarvitse enää nyhertää amatöörimäistä seitsemää päivää. SimCityn kaupunkikeskeisestä ajattelusta laajenee SimEarth koko planeetan rakentamiseen, kontrollointiin ja huoltoon.
1. Luku: Ja alussa oli valikko
1. Ja niin näki jumala alkuvalikon. Maapallo 1990-luvulla? Mantereita vesiplaneetalle? Marsin asutus? Sukkula Venukseen? Mutta päätyi jumala oman planeetan luomiseen.
2. Totesi herra: "Mikä tahansa teko vaatii omegapisteitä. Jotka vastaavat SimCityn rahaa. Onneksi kokeilumoodissa niitä on äärettömästi." Mutta päätyi jumala 5000 omegapisteen alkuvarastoon. Haasteen vuoksi.
3. Ja aluksi peli eteni miljoonia vuosia sekunnissa. Mantereet muotoutuivat, hajosivat ja liikkuivat. Ja jumala ei oikein voinut tehdä muuta kuin katsella vierestä seuraavat 200 miljardia vuotta. Ja leikkiä tulivuorten kanssa. Ja geosfäärisäätimien.
4. Niin päätti jumala heilutella hiirtä ja katso, hiiri heilui. Ihailtuaan palloprojektiota siirtyi hän karttaan ja kytki päälle lämpökartan. Hän olisi myös voinut valita pinnanmuodon, eliöjakautuman, kasvillisuuskartan merivirrat, jne,
5. Mutta päätyi siis lämpökarttaan.
2. Luku: Aatami Ameeba
1. Ja katso! Planeetta alkoi tasaantua ja ajankulku siirtyi pienempään mittakaavaan. Ja jumala siirtyi editointinäyttöön, jossa luomistyö tapahtuu. Ja jumala sanoi: "Tulkoon dinosaurukset". Ja dinosaurukset tulivat. Ja menivät. Niin sanoi jumala: "No aloitetaan yksisoluisilla sitten, saakeli!"
2. Elämä kehittyi huimaa vauhtia, ja meri tulvehti trilobiitteja. Jotka lähes kuolivat merien kiehuessa, kunnes jumala korjasi pilviheijastusta ja lämpötila laski. Kasvillisuus täytti maan ja elämä nousi maalle. Ja jumala sanoi: "Nyt ne hemmetin dinosaurukset!" Ja näin kävi.
3. Ja elämä pysyi hengissä, vaikka jumala leikki jääkausilla, massiivisilla tulivuoren purkauksilla, kohotti maanpintaa 20 kilonmetrin vuoriksi, ja huomasivatpa alkueläimet joutuneensa keskelle atomiräjähdystäkin.
4. Ja sitten kehittivät liskot älyn. "Iiik", totesi reptofobinen jumala ja poisti älykkäät liskot hyvin tähdätyllä meteorilla. Mutta kun jumala kävi syömässä, kehittivät linnut älyn. Jumala harkitsi kulkutautiaaltoa, mutta myöntyi sitten painottamaan kulttuuria ei-filosofiseksi, täysin tieteeseen panostavaksi. Sodat riehuivat. Ja jumala vauhditti kehitystä hillittömällä mutaatiolla, lisääntymisvauhdilla sekä mustalla monoliitilla
5. a la 2001: Space Odyssey.
3. Luku: Ankaran jumalan kosto
1. Ja vastasi pulupopulaation kehitystaso viimeistä sataa vuotta. Niin juoksi aika enää kuukausi kerrallaan. Ja linnut peittivät maan. Kirjaimellisesti.
2. Niin sanoi Herra Nirvi: "Nyt otetaan puluista mittaa". Ja käytti koko katastrofiarsenaalin. Mutta omegapisteet loppuivat. Ja pulut lisääntyivät. Joten viimeisillä pisteillään väänsi herra auringon säteilyn täysille.
3. Ja pulut paistuivat. Ja koko planetta paistui. Ja sanoi herra: "Olikos se nyt hauskaa?"
SimEarthissa on yksi paha vika: se on opetusohjelmana ensimmäistä luokkaa, ja jokaisen koulun pitäisi ottaa se hankintalistalle. Mutta kun pelinä se ei oikein toimi. Yleisarvosana on siis eräänlainen keskiarvo, ettäs tiedätte.
Suuri osa ajasta menee peukaloiden pyörittämiseen joko odottaessa että kiihkeätahtinen alkumyllerys loppuu tahi omegapisteitä kertyy. Liian massiivinen skaala aiheuttaa sen, että planeettaansa katsoo ulkopuolisena, siihen sen paremmin samaistumatta. Tämä pahenee älyllisen elämän kehityttyä: kaupunkeja nousee, sotia syttyy, kulkutaudit riehuvat, mutta se ei pelaajaa kiinnosta.
Sotimisesta puuttuu yksi päivänselvä optio: ydinsota. Työkaluista löytyy kyllä ydinräjähdys, mutta simulaatiosta puuttuu globaalinen ydintuho ympäristövaikutuksineen. Paha missi!
Ihan mielenkiinnosta pitäisi SimEarthin sallia myös useamman rinnakkaisen elämänmuodon yhtäaikainen olemassaolo, sekä riisua rasismia sen verran, että meren elävät, etenkin valaat, voisivat kehittää sivilisaation (vaikkei evillä pahemmin tietokonetta naputellakaan).
Mielenkiintoisinta SimEarthissa ovat sen pelaamisessa syntyvät ajatukset. Ensinnäkin ihmisen ykkösasema Isä Jumalan polvella, korkealla muiden elämänmuotojen yläpuolella ja niiden herrana. Sattumasta se vain on kiinni, ettei tätäkin tekstiä kirjoittele kahdella jalalla kävelevä lisko, jonka kotinurkissa luuhaa tyhmä mutta uskollinen ihmislemmikki.
Toiseksi älykäs elämä (onko sitä tällä planeetalla?) heijastettuna monitorin pintaan antaa itsestään varsin mielenkiintoisen kuvan. Ennen sivilisaatiota lajien runsaus vallitsee, dinosaurus ja päästäinen vaeltelevat vehreillä niityillä käpälä käpälässä. Ja sitten Zap! Kapow! - sivilisaatio syntyy.
Varsin nopeasti planeetan pinta peittyy "älykkään" biomassan alle. Sillä aikaa kun kotijumala käy keittämässä kupposen kuumaa korviketta ja veistää puukon syrjällä läskipalan ruisleivän koristeeksi, ei-älykäs elämä häviää planeetan pinnalta. Luonnonvarat loppuvat, kasvillisuus tuhoutuu ja jopa itse älykäs elämänmuoto elää kurjasti.
Nyt meillä on siis esitys maapallosta noin osapuilleen nyt, plusmiinus 100 vuotta. Kosmisessa mittakaavassa sitä ei edes huomaa.
Kokeilkaamme ensin älyllisen elämän vaalimista. "Heitä kymppi kehitysapuun" eli ruuantuotannon ja lääketieteen säätäminen maksimiin aiheuttaa maapallolle samaa kuin nuhaiselle makaaminen jäälätäkössä Siperian tundralla syysmyrskyjen aikaan.
SimEarthilla onnistuin saamaan kaksi ratkaisumallia. "Star Trek"-malliksi ristimäni perustuu tieteen painottamiseen toivossa, että ihmiskunta onnistuu muuttamaan avaruuteen ennen kuin kuolee omaan typeryyteensä.
Tähän voi yhdistää tai käyttää omanaan malli "Terminatoria", jossa populaatio pidetään siedettävänä jääkausilla, maailmanlaajuisilla kulkutautiepidemioilla, meteroreilla sun muilla näppärillä työkaluilla.
Mutta ei syytä huoleen, pelihän se SimEarth vain on! Tosielämässä kaikki menee hyvin, ihminen on luomakunnan kruunu, ja jos ekokatastrofi tai väestöräjähdys tulee, niin aina voi piiloutua iskän ja äiskän helmoihin, kyllä ne jotain keksivät.
PS. Testattu versio on Jenkkilästä, Euroopan hoitaa Ocean. Sen ei pitäisi vaikuttaa peliin.
1991 SyksyIn the beginning the monitor was without form, and void, and the spirit of the player hovered over the floppy disks. Then the player said, "Let SimEarth load!" And SimEarth loaded.
With the help of information technology, creating a world no longer means fiddling about for an amateurish seven days. From the city-centred thinking of SimCity, SimEarth expands into building, controlling and maintaining an entire planet.
Chapter 1: And in the beginning was the menu
1. And so god beheld the opening menu. Earth in the 1990s? Continents for a water planet? Colonising Mars? A shuttle to Venus? But god settled on creating a home-made planet.
2. Quoth the lord: "Every deed requires omega points. Which are the equivalent of SimCity's money. Fortunately in experimental mode there's an infinite supply of them." But god settled on a starting stock of 5000 omega points. For the challenge.
3. And at first the game advanced millions of years per second. The continents took shape, broke apart and moved. And god could not really do anything but look on for the next 200 billion years. And play with volcanoes. And the geosphere controls.
4. So god decided to wiggle the mouse, and behold, the mouse wiggled. Having admired the globe projection, god moved on to the map and switched on the temperature map. God could also have chosen the terrain, the distribution of life, the vegetation map, the ocean currents, etc.
5. But the temperature map it was, then.
Chapter 2: Adam Amoeba
1. And behold! The planet began to settle down and the passage of time shifted to a smaller scale. And god moved on to the editing screen, where the work of creation takes place. And god said, "Let there be dinosaurs." And the dinosaurs came. And went. Then god said, "Oh, let's start with single-celled organisms then, dammit!"
2. Life evolved at a breakneck pace, and the sea teemed with trilobites. Which nearly died out as the seas boiled, until god adjusted the cloud albedo and the temperature dropped. Vegetation filled the earth and life rose onto dry land. And god said, "Now for those blasted dinosaurs!" And so it came to pass.
3. And life survived, even though god toyed with ice ages and massive volcanic eruptions, raised the land into 20-kilometre mountains, and the protozoa even found themselves in the middle of a nuclear blast.
4. And then the lizards developed intelligence. "Eeek," said the reptophobic god, and removed the intelligent lizards with a well-aimed meteor. But while god was off having a bite to eat, the birds developed intelligence. God considered a wave of plague, but then relented and tilted the culture towards the non-philosophical, putting everything into science. Wars raged. And god sped up development with unbridled mutation, breeding rates and a black monolith
5. a la 2001: Space Odyssey.
Chapter 3: The revenge of a stern god
1. And the development level of the pigeon population matched that of the last hundred years. So time now ran just a month at a time. And the birds covered the earth. Literally.
2. Then spake Lord Nirvi: "Now we take on the pigeons." And used up the entire disaster arsenal. But the omega points ran out. And the pigeons multiplied. So with the last remaining points the lord cranked the sun's radiation up to full.
3. And the pigeons roasted. And the whole planet roasted. And the lord said, "Now, was that fun?"
SimEarth has one bad flaw: as an educational program it's first-class, and every school ought to put it on its shopping list. But as a game it just doesn't really work. So the overall score is a kind of average, just so you know.
A large part of the time goes on twiddling your thumbs, waiting either for the frantic early upheaval to end or else for omega points to pile up. The far too massive scale means you look at your planet as an outsider, without really identifying with it. This gets worse once intelligent life has evolved: cities rise, wars break out, plagues rage, but the player just doesn't care.
Warfare lacks one blindingly obvious option: nuclear war. The tools do include a nuclear explosion, but the simulation has no global nuclear annihilation with all its environmental effects. Bad miss!
Just out of interest, SimEarth ought to also allow several parallel life forms to exist at the same time, and to shed enough of its racism that sea creatures, whales in particular, could develop a civilisation (even if you can't exactly tap away at a computer with fins).
The most interesting thing about SimEarth is the thoughts that playing it gives rise to. First of all, man's number-one position on the knee of God the Father, high above the other life forms and lord over them. It's pure chance that this very text isn't being typed by a lizard walking on two legs, with a stupid but faithful human pet loafing around its home.
Secondly, intelligent life (is there any on this planet?), reflected on the surface of the monitor, gives a rather interesting picture of itself. Before civilisation an abundance of species reigns, and the dinosaur and the shrew roam the verdant meadows paw in paw. And then Zap! Kapow! - civilisation is born.
Pretty soon the planet's surface is buried under "intelligent" biomass. In the time it takes the household god to brew a cup of hot ersatz coffee and carve a slab of pork fat with the edge of a knife to top a slice of rye bread, non-intelligent life vanishes from the face of the planet. Natural resources run out, the vegetation is destroyed and even the intelligent life form itself lives in misery.
So now we have a depiction of planet Earth at roughly about now, give or take 100 years. On a cosmic scale you wouldn't even notice it.
Let us first try cherishing intelligent life. "Toss a tenner to development aid", i.e. cranking food production and medicine up to the max, does to the planet what lying in an icy puddle on the Siberian tundra during the autumn storms does to someone with a cold.
With SimEarth I managed to come up with two solution models. The one I christened the "Star Trek" model is based on emphasising science in the hope that humanity manages to move into space before it dies of its own stupidity.
You can combine this with, or use on its own, the "Terminator" model, in which the population is kept tolerable with ice ages, worldwide plague epidemics, meteors and other such handy tools.
But no cause for alarm, SimEarth is only a game after all! In real life everything is going fine, man is the crown of creation, and if an eco-catastrophe or a population explosion comes along, you can always go and hide in Daddy's and Mummy's skirts, they'll think of something.
PS. The version tested is from the States; Europe is handled by Ocean. That shouldn't affect the game.
