Pools of Darkness
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyPools of Darkness
1991 SyksyJa näin päättyy Pool of Radiancen aloittama sarja. Banelta palaa hihat lopullisesti ja Forgotten Realmsin kaupungeista on vain kraaterit jäljellä. Pahuus nostaa päätään kaikkialla, joten vielä viime rytistys, pojat ja tytöt.
Pools of Darknesista on vaikea sanoa mitään muuta kuin toistaa vanhoja lauseita sarjan edellisistä peleistä. Toisaalta se sopii pelin henkeen, eihän Pools tarjoa muuta uutta kuin karmeita hirviöitä ja järeämpiä loitsuja.
Vihdoin ja viimein grafiikka on kunnollista VGA-grafiikkaa, ja taisteluruudussa hirviöt hyvännäköisiä. Omat sankarit ovat kuitenkin edelleen niitä kuusnepasta rosvotun näköisiä klönttejä. Pelisysteemissä ei ole muutoksia.
Pool of Darkness viehätti silti tavallista enemmän, koska pelaajaa ei vedetä aivan kädestä pitäen pitkin juonikudosta. Myös runsas määrä alitehtäviä pitää menon päällä, joten päämäärättömäksi hortoiluksi ei POD sorru. Random Encounteritkin pysyvät siedettävällä tasolla.
Krynn ja Gateway-saaga pitävät perinteisen SSI/AD&D-pelin lippua liehumassa.
1991 SyksyAnd so ends the series that Pool of Radiance began. Bane blows a fuse for good, and nothing is left of the cities of the Forgotten Realms but craters. Evil is rearing its head everywhere, so one last scrap, boys and girls.
It's hard to say anything about Pools of Darknes other than repeat the same old sentences from the series' previous games. Then again, that suits the spirit of the game, since Pools offers nothing new except gruesome monsters and beefier spells.
At long last the graphics are proper VGA graphics, and on the combat screen the monsters look good. Your own heroes, however, are still those lumps that look like they were pilfered from the Commodore 64. There are no changes to the game system.
Even so, Pool of Darkness charmed me more than usual, because the player isn't led quite so much by the hand through the web of the plot. A generous number of subquests also keeps things going, so POD never lapses into aimless wandering. Even the Random Encounters stay at a bearable level.
Krynn and the Gateway saga keep the flag of the traditional SSI/AD&D game flying.
