AD & D: Secret Of The Silver Blades
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyAD & D: Secret Of The Silver Blades
1990 SyksyDragonspine-vuoristossa on kukoistava kaivos, jossa osuttiin tosi esiintymään: vanha hautaholvi, johon puhkaistusta reiässä alkoi valua erinäisiä hirviöitä ja demoneita. Voiko kuuden sankarin ryhmä pysäyttää ne? Kuka on kaiken takana?
SOTSB käyttää Forgotten Worlds-pelimaailmaa ja tietysti hyväksyy Cursen sankarit, joiden urakehitys venyy noin tasolle 15. Erona aikaisempiin jälleen muutama uusi loitsu ja nippu uusia hirviöitä. Pelimekanismia ei kannattane enää kerrata.
Secret of the Silver Blades on täsmälleen yhtä hyvä kuin edeltäjänsä Pool, Curse ja Champions. Ja siinä onkin ongelman ydin. Koska edistystä ei tapahdu, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että pelaa neljättä kertaa täsmälleen samaa peliä.
Parantamisen varaa on etenkin taistelussa. Jonkinlainen parannus olisi saatava maastoon ja varsinkin vastustajien tekoälyrutiineihin. Myös Random Encounter -taistelut olisi syytä eliminoida, ne vain hidastuttavat peliä. SOSB:n puuduttavin osio on kaivosten komppaus: laaja sokkelo ilman sen suurempia huippukohtia.
Kuitenkin pelasin Secret Of Silver Bladesia aivan tyytyväisenä. Aivoja nyrjäyttämätön ja sulavasti etenevä roolipeli on aina tervetullut.
1990 SyksyIn the Dragonspine mountains there's a thriving mine where they struck a real lode: an ancient burial vault, and out of the hole broken into it all manner of monsters and demons began to pour. Can a party of six heroes stop them? Who is behind it all?
SOTSB uses the Forgotten Worlds game world and of course accepts the heroes from Curse, whose careers stretch to around level 15. The difference from the earlier ones is, once again, a few new spells and a bunch of new monsters. There's probably no point going over the game mechanics again.
Secret of the Silver Blades is exactly as good as its predecessors Pool, Curse and Champions. And that's the crux of the problem. Since no progress is made, it gradually starts to feel as if you're playing exactly the same game for the fourth time.
There's room for improvement especially in the combat. Some sort of improvement is needed in the terrain and above all in the enemies' AI routines. The Random Encounter battles ought to be eliminated too; they just slow the game down. The most numbing part of SOSB is combing the mines: a sprawling maze without any real highlights.
Still, I played Secret Of Silver Blades quite contentedly. A role-playing game that doesn't sprain your brain and moves along smoothly is always welcome.
