Hunter
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHunter
1991 SyksyItseään toistavien pelien aikakautena on aina miellyttävää nähdä peli, joka tarjoaa jotain uuttakin. Nykyään ranskalaisten omistama Activision on sellaisen saanut aikaiseksi.
Hunterissa ohjataan yksinäistä vektorigraafista kommandoa, jonka tehtävänä on yleensä tehdä tuhoa pitkin saaristoa ja palata päämajaan ennen määräajan päättymistä. Hunter pystyy hyppäämään leegioon ajoneuvoja, (esim. polkupyörä ja surffilauta) ja käyttämään erilaisia aseita ja pommeja sekä kiehtovia lisälaitteita sun muita. Helikopteria lukuunottamatta vehkeet pysyvät hyvin hallinnassa.
Hunterin tekninen toteutus on vaikuttava. Vektorigrafiikka on yllättävän nopeaa ja sulavaa, ja vauhdintunnetta lisää muun muassa mäkien yli pomppivat ajoneuvot. Sitä paitsi kuka voi olla huvittumatta maastosta löytyvistä vektorisorsista ja -jäniksistä. Ääniefektipuolta koristavat lokkien huudot ja rantaan kohisevat laineet. Hunterin kävelytyyli näyttää lähinnä Juha Miedolta ilman suksia, mutta muuten hyvää vektorianimaatiota on roppakaupalla.
Pelattavuudeltaan Hunter on huippuluokkaa. Koko roska on kerralla muistissa ja sellaiset hyvät innovaatiot kuin ruudun päälle saatava kartta ja mutkaton käyttäjäliityntä tekevät pelistä nautittavan kokemuksen, varsinkin kun kommandonsa saa levylle talteen, ettei tarvitse veivata samoja kuvioita yhä uudelleen. Ampuminen, tai itse asiassa osuminen, on kyllä suhteettoman vaikeaa.
Hunter muistuttaa oudosti köyhän miehen versiota Midwinter II:sta, mutta itse asiassa pelailu paljastaa, että MW II onkin suuruudenhullu versio Hunterista. Kun ottaa huomioon Midwinterin jatkuvan levynpyörittelyn, on kyllä helppo valita. Pahoin kuitenkin pelkään, että Hunterista tulee Warheadin kaltainen unohdettu kulttipeli.
1991 SyksyIn an age of games that repeat themselves, it's always pleasant to see a game that offers something new as well. Activision, these days owned by the French, has managed to pull one off.
In Hunter you control a lone vector-graphic commando, whose task is usually to wreak havoc across an archipelago and get back to headquarters before the time limit runs out. Hunter can hop into a legion of vehicles (for example a bicycle and a surfboard) and use all sorts of guns and bombs, as well as fascinating gadgets and whatnot. Apart from the helicopter, the contraptions are easy to keep under control.
Hunter's technical implementation is impressive. The vector graphics are surprisingly fast and smooth, and the sense of speed is heightened by, among other things, vehicles bouncing over the hills. Besides, who could fail to be amused by the vector ducks and vector hares you come across out in the countryside? The sound effects department is decorated with the cries of gulls and waves swooshing onto the shore. Hunter's walking style looks more or less like Juha Mieto without his skis, but otherwise there's good vector animation by the bucketload.
In terms of playability Hunter is top class. The whole shebang sits in memory at once, and such good innovations as a map you can bring up over the screen and an uncomplicated user interface make the game an enjoyable experience, especially since you can save your commando to disk so you don't have to grind through the same routines over and over. Shooting, or rather hitting, is admittedly disproportionately difficult.
Hunter oddly resembles a poor man's version of Midwinter II, but actually playing it reveals that MW II is in fact a megalomaniac version of Hunter. Considering Midwinter's constant disk-swapping, the choice is certainly an easy one. I sorely fear, though, that Hunter will become a forgotten cult game like Warhead.
