Deathknights Of Krynn
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDeathknights Of Krynn
1991 SyksyLordi Soth uhkaa Krynniä, apunaan muunmuuassa kuolleista herätettyjä ritareita. Että semmoista. Pool Of Radiance siis ilmestyy jo laskujeni mukaan viidentenä versiona.
Tälläisinä pieninä, mutta aina tervetulleina uutuuksina Champions Of Krynnistä siirretyt sankarit saavat pitää rahansa ja tavaransa, ja loitsut muistinnetaan automaattisesti levätessä. Hahmot kipuavat tasolle 14 (varkaat 18), joten uusia loitsuja sekä hirviöitä löytyy jonkin verran.
Varsinaisena "uutuutena" Death Knights tarjoaa päätehtävän mausteeksi tukun ylimääräisiä pikkuseikkailuja, ilmeisesti päästäkseen lähemmäksi oikeita roolipelejä. Myös ylenmääräistä Random Encounter-tappelua on vähennetty, vaikkei kyllä vieläkään tarpeeksi.
Paljon on vielä korjattavaa. Kuusneloinen grafiikka on DKOK:n jälkeisissä eepoksissa jo osittain korjattu, paitsi pelihahmojen osalsta. Homeelta tuoksuva taistelusysteemi, jonka perustuu täysin mätki & loitsi -tekniikkaan, sen sijaan tuntuu säilyvän pelistä toiseen.
Ovathan nämä rattoisia pelejä, mutta kyllä remontti pelisysteemiin alkaa olla jo enemmän kuin ajankohtainen. En voi väittää kyllästyneeni, mutta itsehän tiedät kannattaako peli ostaa.
1991 SyksyLord Soth threatens Krynn, helped among others by knights raised from the dead. Well, how about that. So by my count Pool Of Radiance is now coming out in its fifth version already.
In the way of small but always welcome novelties, heroes transferred from Champions Of Krynn get to keep their money and gear, and spells are memorised automatically while resting. The characters climb to level 14 (thieves 18), so there's a certain amount of new spells and monsters to be found.
As its actual "novelty", Death Knights offers a batch of extra mini-adventures to spice up the main quest, apparently in order to get closer to real role-playing games. The excessive Random Encounter brawling has also been cut back, though still not enough, mind you.
There's still plenty to fix. The Commodore 64-grade graphics have already been partly fixed in the epics that came after DKOK, except where the player characters are concerned. The mouldy-smelling combat system, on the other hand, which is based entirely on the bash & cast technique, seems to live on from one game to the next.
Sure, these are jolly games, but an overhaul of the game system is getting to be more than overdue. I can't claim to be fed up, but you know yourself whether the game is worth buying.
