Darkman
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDarkman
1991 SyksySam Raimi hankki kannuksensa klassisilla Evil Dead -elokuvilla ja sai mahdollisuuden tehdä menevän Hollywood-spektaakkelin. Darkman kertoo tiedemiehestä, joka yrittää kehittää keinoihoa. Hän joutuu kuitenkin altavastaajaksi gangsterilaumalle, joka räjäyttää hänen laboratorionsa kuten myös hänet. Tiedemies jää kuitenkin eloon, kasvot tunnistamttomiksi palaneina ja kaikki tuntohermot viottuneina. Hän haluaa (nyt kaikki yhdessä) K-O-S-T-O-A!
Elokuvan pahin vika on se, ettei se oikein pysy koossa eikä osaa hyödyntää omituisuuksiaan, mutta Raimin kiistaton nerokkuus kuitenkin tarjoaa katsojalle maukkaan puolitoistatuntisen. Elokuvamarkkinoilla Darkman upposi kuitenkin nopeasti jälkiä jättämättä.
Ocean ei petä. Amiga-Darkman-peli on jälleen hypi-pompi-beat'em up suurimman osan aikaa, yhden tason sisältäessä helikopterista roikkumista. Darkmanin kykyä valmistaa tietokoneella naamareita (a la Mission:Impossible) on heikosti hyödynnetty valokuvaus-alipelillä. Mitä enemmän onnistuneita kuvia konnasta, sen kauemmin saa Darkkis olla rauhassa seuraavan tason alussa.
Ocean ei petä teknisessä toteutuksessakaan, joka on standardia suht'vankkaa Ocean-laatua niin graafisesti, äänellisesti kuin pelattavuudellisestikin.
Kuusnepaversio noudattelee muuten samoja linjoja, mutta alkaa ihmetyttää onko pohjalla joku toinen peli, sillä 64-Darkmanissa ilmestyy näkyviin yht'äkkiä mitäpä muutakaan kuin ninjoja, joita elokuvassa ei luonnollisesti ollut. Teknisesti kuusnepaversio miellytti, varsinkin konekapasiteetin huomioonottaen.
Oceanin lisenssipelit ovat tuttuja, turvallisia ja vailla sen erikoisempia ideoita. Siksi ne kai myyvätkin niin hyvin.
1991 SyksyThe classic Evil Dead films earned Sam Raimi a set of spurs and the chance to make a zippy Hollywood spectacular. Darkman is the story of a scientist trying to develop artificial skin. However, he ends up the underdog against a pack of gangsters, who blow up his laboratory, and him along with it. The scientist survives nonetheless, his face burned beyond recognition and every one of his nerves of touch damaged. He wants (all together now) R-E-V-E-N-G-E!
The film's worst flaw is that it never quite holds together and doesn't know how to make use of its own oddities, but Raimi's undeniable genius still serves the viewer a tasty hour and a half. At the box office, though, Darkman sank fast without leaving a trace.
Ocean doesn't let you down. The Amiga Darkman game is once again a hippety-hoppety beat'em up most of the time, with one level consisting of dangling from a helicopter. Darkman's ability to make masks on a computer (a la Mission:Impossible) has been feebly exploited in a photography sub-game. The more successful snaps of the villain you get, the longer Darkkis gets to be left in peace at the start of the next level.
Nor does Ocean let you down on the technical side, which is standard, reasonably solid Ocean quality graphically, sonically and playability-wise alike.
The Commodore 64 version otherwise follows the same lines, but you start to wonder whether there's some other game underneath, since in the 64 Darkman there suddenly appear - what else - ninjas, who naturally weren't in the film. Technically the Commodore 64 version was pleasing, especially considering the machine's capacity.
Ocean's licence games are familiar, safe and free of any particularly unusual ideas. I suppose that's why they sell so well.
