Midnight Resistance
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMidnight Resistance
1990 Syksy'Nyt kone kiinni ja nukkumaan', huutaa hurjistunut äiti. 'En pistä, en mene', tuhertaa itkua pelimiehen tynkä. 'Menet! Kello on jo kaksitoista', toteaa emo poistaen koivuniemen herran varmistimen. 'Minä pelaan nyt!', ilmoittaa Oceanin uutukaisen kanssa viihtyvä pikkumikko.
Kidnappauskaavaa juonikehyksenään Keskiyön Vastarinta nojautuu taas tuttuun hypi-kerää-ammu-kaavaan, mutta positiivista on sankarin liikevalikoima. Hän pystyy loikkimaan, kävelemään ja kyyristymään kuten miljoonat sankarispritet jo tuhansia pelejä aikaisemmin, mutta myös ryömimään ja asennosta riippumatta ampumaan machon näköisesti kahdeksaan suuntaan. Välillä pääsee kaupasta ostamaan lisäaseita, joista varsinkin liekinheitin miellyttää muiden ollessa sellaista standardikamaa. Erilaiset kovemmat väli- ja loppuhirviöt matkalla kohti pääpahaa King Crimsonia (progressiivisen rockin suuria nimiä) luonnolisesti kuuluvat peliin.
Amiga-versio on graafisesti erinomaisesti toteutettu, mutta äänipuolella voi valita joko mitäänsanomattoman ärsyttävän musiikin tahi säälittävät efektit. ST-versio valitettavasti on hylännyt sekä vierityksen että että varsinkin kaksinpeluumahdollisuuden.
Hyvä tatsi on kuoleman koittaessa kerättyjen avaimien ja kalliiden lisäaseiden leviäminen ympäristöön, jolloin kaksinpelissä ilkeä kumppani voi kahmia neet. Lajityypissään Midnight Resistance on kaikin puolin erinomainen, itse en pitänyt vain suhteettoman nopeasti nousevasta vaikeustasosta. Midnight Resistance kohoaa kevyesti yli keskitason ammuntapelien.
1990 Syksy'Machine off and off to bed, right now,' yells an enraged mother. 'I won't turn it off, I won't go,' snivels the pint-sized gamer. 'You will! It's already twelve o'clock,' states Mum, flicking the safety catch off the good old birch switch. 'I'm playing now!' announces the little lad, who is having a fine old time with Ocean's latest.
With a kidnapping formula for its plot framework, Midnight Resistance leans once again on the familiar jump-collect-shoot formula, but the hero's repertoire of moves is a plus. The hero can leap, walk and crouch like millions of hero sprites thousands of games ago, but can also crawl and, whatever the position, shoot macho-style in eight directions. Every now and then you get to go shopping for extra weapons, of which the flamethrower in particular is a joy, the rest being the usual standard-issue stuff. A variety of tougher mid-level and end-of-level monsters on the way to the chief villain King Crimson (one of the big names of progressive rock) naturally come as part of the package.
The Amiga version is superbly done graphically, but on the sound side you get to choose either bland, irritating music or else pitiful effects. The ST version has sadly ditched both the scrolling and, worse still, the two-player option.
A nice touch is that when death comes, the keys you have collected and your expensive extra weapons scatter across the surroundings, so in two-player mode a nasty partner can grab them. Within its genre Midnight Resistance is excellent in every respect; the only thing I personally didn't like was the disproportionately quick rise in difficulty. Midnight Resistance rises effortlessly above the average shoot-'em-up.
