Maniac Mansion
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyManiac Mansion
1988Maniac Mansion sai ryhtini suoristumaan ja toiveikkaan hymyn nousemaan suunpieliini. Alun näppärässä demossa meteori tupsahtaa synkän talon lähelle ja Maniac Mansion-aloituskuvassa on verilammikossa seisovassa n-kirjaimessa juuttuneena moottorisaha. Vuoden parhaimpiin kuuluvan elokuvan Evil Dead II:n uskollisena fanina odotin jotain uutta.
Maniac Mansion muistuttaa kovasti saman firman peliä Labyrinth. Tässäkin pelissä ohjataan isoja henkilöitä ja joystickillä valitaan käskyt ruudun alalaidasta. Maniac Mansionissa käskyjä on onneksi paljon vähemmän kuin Labyrinthissä, joten se on lähempänä arcadeadventurea kuin joystickohjattua tekstipeliä.
Pelin juoni on lyhykäisyydessään seuraava: klassinen hullu tiedemies, tohtori Fred, on kaapannut Sandyn ja aikoo syöttää hänen aivonsa meteorista tulleelle avaruushirviölle (joka tuskin tulee kylläiseksi niin pienestä annoksesta). Sandyn poikakaverin, Daven ja kahden hänen viidestä toveristaan on estettävä tämä naisen hyötykäyttö. Siis sellainen standardi 50-luvun B-kauhuelokuvan juoni.
Pelin alussa näyttää tilanne vielä lupaavalta, sillä kyltti kertoo, että 'Kaikki tunkeilijat silvotaan'. Valitettavasti pelissä vain hiippaillaan synkässä talossa ja vaikka moottorisahan löytääkin puuttuu siitä polttoaine, jota en onnistunut löytämään. Tämä selvisi kun Fredin vaimo Edna tuli paikalle ja käsky 'Use chainsaw to edna' tuotti vain ilmoituksen polttoaineen tarpeesta. Blah!
Vaikkei Maniac Mansion siis olekaan tietokonepelien Texas Chain Saw Massacre on se kuitenkin erittäin hyvin tehty huvittava ja pelattava seikkailupeli, jonka suurin puute lienee se, että sitä saa vain levynä. Peli muistuttaa huomattavan paljon elokuvaa ansaiten paremmin 'interaktiivisen elokuvan' kyseenalaisen kunnian kuin esimerkiksi Defender of the Crown. Harmi kumminkin...
1988Maniac Mansion made me sit up straight and brought a hopeful smile to the corners of my mouth. In the nifty demo at the start a meteor plops down near a gloomy house, and on the Maniac Mansion title screen there's a chainsaw stuck in the letter n, which stands in a pool of blood. As a loyal fan of Evil Dead II, one of the best films of the year, I was expecting something new.
Maniac Mansion closely resembles the same company's game Labyrinth. In this game too you control big characters and pick commands from the bottom of the screen with the joystick. Fortunately Maniac Mansion has far fewer commands than Labyrinth, so it is closer to an arcade adventure than to a joystick-controlled text game.
In a nutshell the plot is as follows: the classic mad scientist, Doctor Fred, has kidnapped Sandy and intends to feed her brain to the space monster that came with the meteor (which is hardly going to be filled up by such a small portion). Sandy's boyfriend Dave and two of his five pals must prevent the lady from being put to such practical use. So, your standard 50s B-horror-movie plot.
At the start of the game things still look promising, since a sign announces that 'All trespassers will be mutilated'. Unfortunately in the game you just creep around the gloomy house, and even though you do find the chainsaw, it has no fuel, which I didn't manage to find. I discovered this when Fred's wife Edna turned up and the command 'Use chainsaw to edna' only produced a message about needing fuel. Blah!
So although Maniac Mansion isn't the Texas Chain Saw Massacre of computer games, it is nonetheless a very well made, amusing and playable adventure game, whose biggest shortcoming is probably that it's only available on disk. The game resembles a film to a remarkable degree, earning the dubious honour of 'interactive movie' more than, say, Defender of the Crown does. A pity, all the same...
