Strider 2
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStrider 2
1991 KevätMahtaisikohan Striderin naurettavan kokoiseen jättipakkaukseen sisältyä tiettyä allegoriaa? Siis että niin paketissa kuin pelissäkin on 90 prosenttia ilmaa? Ainakin tämä Striderin jatko-osa ykköstä pienemmällä grafiikalla, haiskahtaa kovin hätäisesti kyhätyltä.
Ykkösosassa vetreästi seinillä kiipeilevä sankari rynnisti Venäjän maalle perestroikan kuplaa puhkaisemaan. Sitä samaa rynnäköintiä on luvassa jatko-osassakin. Tahmeiden näppien lisäksi fyysisiin kykyihin kuuluu korkea kärrynpyörävoltti ja aseosastosta löytyy miekan tapainen sohimisväline sekä laseriksi nimitettävä pyssy, josta ei tietenkään lähde sädettä, vaan epämääräinen klöntti, kuten tyyliin kuuluu (en ole koskaan ymmärtänyt, miksi niitä kutsutaan lasereiksi).
Pelattava perusidea on pilattu tökeröllä vierityksellä ja vähän oudommilla mokilla, kuten että ammuttaessa laukaus lähtee vasta kun napin päästää ylös ja hypätessä sankari levitoi ilmassa liian pitkään, minkä seurauksena laskeutumispaikalle on yleensä ehtinyt kertyä aimo jenki epäystävällistä sotakalustoa. Juoksuaskelten tauottua taukki sankari ei osaa päättää käyttäisikö miekkaa vai laseria, joten on parempi pysyä jatkuvasti liikkeessä ja heilutella asetta minkä kerkiää.
Parhaimmillaan peli on vauhdikkaissa kiipeilyosuuksissa, jossa pelin tylsä peruskuvio vasemmalta oikealle ryntäilyineen mukavasti rikkoutuu. Sen sijaan tasojen lopussa olevat transformaatiot robotiksi lipsahtavat antikliimaksin puolelle. Mokoma romu kun ei voi tehdä juuri muuta kuin nyhjöttää paikallaan ja syytää ammuksia.
Ideassa ei ole mitään vikaa, mutta toteutus on niin valju, veretön ja suorastaan amatöörimäinen, että jo ensimmäisen pelikerran jälkeen pelipakkauksen näkeminen aiheuttaa vakavia hylkimiskomplikaatioita aivoissa.
1991 KevätCould there be a certain allegory in Strider's ridiculously sized giant box? That is, that the package and the game alike are 90 per cent air? At any rate this Strider sequel, with smaller graphics than the first one, reeks of having been very hastily knocked together.
In the first part, the nimbly wall-climbing hero stormed onto Russian soil to burst the bubble of perestroika. The same storming is in store in the sequel too. Besides sticky fingers, the hero's physical abilities include a high cartwheel flip, and the weapons department offers a sword-like prodding implement plus a gun that goes by the name of laser, which naturally fires no beam but a nondescript blob, as is the custom (I've never understood why they're called lasers).
The playable basic idea has been ruined by clumsy scrolling and some rather stranger blunders, such as the shot only going off when you let go of the button, and the hero levitating in the air for too long when jumping, with the result that a hefty gang of unfriendly military hardware has usually had time to gather at the landing spot. Once the running steps stop, the dimwit hero can't decide whether to use the sword or the laser, so it's better to stay constantly on the move and wave your weapon about as fast as you can.
The game is at its best in the fast-moving climbing sections, where the dull basic pattern of dashing from left to right is nicely broken up. The transformations into a robot at the ends of the levels, on the other hand, slip into anticlimax territory. The blasted heap of scrap can't do much besides squat on the spot and spew out shots.
There's nothing wrong with the idea, but the execution is so pallid, bloodless and downright amateurish that after just the first go, the mere sight of the game box causes serious rejection complications in the brain.
