Spellbound
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySpellbound
1991 KevätHaltiaveljekset Sortice ja Cerorapp ovat pahalla tuulella, sillä juuri kun oppi-isä Poinat oli kertomaisillaan, miten saadaan rahaa, ystäviä, vaikutusvaltaa ja kissa, eli miten tullaan oikeaksi velhoksi, niin mokoma antoi kaapata itsensä manalaan. Noutamaan olisi lähdettävä, yksin tai pareittain.
Kaksinpeliä ja irtonaista taustatarinaa lukuunottamatta Spellbound ei onnistu erottumaan keskimääräisistä hyppelyistä ja keräilyistä. Vaakavieritykseen rajoittuneessa maisemassa siirtyillään hisseillä tasolta toiselle, availlaan arkkuja avaimilla, keräillään kääröistä magiaa ja rohmutaan tarvekaluja. Tylsänpuoleista vihollislaumaa kivitetään kuoliaaksi, pistetään liekkiä kytemään ja muuta sen tapaista.
Periaatteessa sisältöä on mukavasti, mutta pelimekaniikassa on Spellboundin suurin heikkous. Eteneminen on laimeaa nyhjäämistä, kun tämäntyylinen peli vaatisi vauhtia ja viskettä. Liikkuminen on liiaksi sidottu hisseihin, joiden päältä ei edes pääse hyppäämään. Mukana pitäisi olla enemmän kunnon pomppukaaria, kiipeilyä ja muuta nuohoamista sen sijaan, että vipellettäisiin edes takaisin yksitoikkoisia tasanteita pitkin.
Magian käyttö lisää kiinnostavuutta vain pari piirua, sillä levitointia lukuunottamatta loitsut vaikuttavat lähinnä ammusten laatuun. Aika ihmeellistä on sekin, että jos yrittää tiettyä taikaa puutteellisilla voimilla, niin sankaria rangaistaan, vaikka taikoihin vaadittavia mittarilukemia ei ole kerrottu missään.
Pelin onnistunein osa on taustataide, mutta se on paikoitellen liian sekavaa, jotta pienet pelihahmot erottuisivat kunnolla. Efekti- ja musiikkipuolessakin on pieniä ongelmia, joka kuuluu äänten vaimeutena ja säröisyytenä.
Yksinpelinä Spellbound on tylsähkö. Ohjekirjasessakin on suositus, että peli on parhaimmillaan, kun manalaan suuntaavat kummatkin haltiaveljekset sopuisana tiiminä.
1991 KevätThe elf brothers Sortice and Cerorapp are in a foul mood, because just as their mentor Poinat was about to tell them how to get money, friends, influence and a cat, in other words how to become a real wizard, the wretch went and let himself be kidnapped to the underworld. Someone will have to go and fetch him, alone or in pairs.
Apart from the two-player mode and the breezy background story, Spellbound doesn't manage to stand out from the average hop-and-collect games. In a landscape limited to horizontal scrolling you shuttle from level to level by lift, open chests with keys, gather magic from scrolls and hoard useful gear. The rather dull horde of enemies gets stoned to death, set smouldering and so forth.
In principle there's a decent amount of content, but the game mechanics are Spellbound's biggest weakness. Progress is a limp shuffle, when a game of this kind would demand speed and zip. Movement is too tied to the lifts, which you can't even jump off. There ought to be more proper bouncing arcs, climbing and other poking about in every nook, instead of scurrying back and forth along monotonous ledges.
Using magic adds only a notch or two of interest, because apart from levitation the spells mostly just affect the quality of your ammunition. It's also rather odd that if you try a particular spell with insufficient power, the hero gets punished, even though the meter readings the spells require aren't given anywhere.
The most successful part of the game is the background art, but in places it's too busy for the small game characters to stand out properly. The effects and music side has small problems too, which you can hear as the sounds being muffled and distorted.
As a one-player game Spellbound is on the dull side. Even the manual recommends that the game is at its best when both elf brothers head for the underworld as a harmonious team.
