Simulcra
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySimulcra
1991 KevätAivoihin istutettavilla kortex-siruilla ohjailtavaan taistelusimulaattoriin pesiytyneistä viruksista kertova kyber-techno-bullshit-johdanto ennakoi Interphasen tapaista ongelmapeliä, mutta jos esikuvaa pitäisi hakea, niin lähinnä tulevat mieleen Virus ja Conqueror.
Toisin sanoen tämä Graftgoldin työstämä 3D-räiskintäpeli kuuluu siihen alaryhmään, jossa ohjailtava alus on kuvattu ulkopuolelta. Erinäisiin sekaviin yritelmiin verrattuna Simulcrassa idea on saatu siedettävästi toimimaan: ei mitään Viruksen kiinteää katselukulmaa eikä Thunderstriken perässä laahaavaa kameraa, vaan samaan tahtiin aluksen kanssa sujuvasti pyörivä maisema.
Ohjekirjasen jaarittelut yrittävät parhaansa mukaan kätkeä pelin kristallin selkeän perusidean - eipä ihme, kun julkaisijana on Microprosen haaraosasto. Simuloitu rynnäkköalus rynnäköi simuloidun taistelutantereen tyhjän päällä kelluvilla tasanteilla ensisijaisena kohteenaan energiamuureja ylläpitävät generaattorit.
Toissijaisena optiona on romuttaa lasertorneja, minitankkeja ja liitureita, sekä ryövätä jälkeen jääneistä moduuleista vahvikkeeksi muun muassa ohjuksia ja kartoituslaitteita. Sokkeloita ei ole pakko nuohota pintaa pitkin, vaan aluksen voi myös nykäistä liitelemään siipiensä varassa. Jos puolestaan haluaa parantaa suojausta ja ehkäistä tahattomat lentoonlähdöt, siivet voi taittaa kokonaan sisään.
Vastaavia teknisiä pikku hienouksia pelissä piisaa. Elämää on noin yleensä ottaen kiitettävästi helpotettu, esimerkiksi tasanteilla voi kaahailla varsin huolettomasti, sillä tyhjyyteen putoamisesta ei ole pelkoa.
Pitkälle hiottua vaikutelmaa korostaa grafiikan toimivuus. Sen nopeus ylittää rima vaappuen kriittisen rajan, jossa tyypillisen nyhjäävä 3D-nylkytys vaihtuu toiminnaksi. Hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että kappaleissa on mukana pehmeästi valonlähdettä myötäilevä varjostus.
Ihme kyllä Graftgold on malttanut pitää vaikeustason aisoissa - ilmeisesti Microprosen painostuksesta. Kuvitteellinen viikatemies viettää enimmäkseen siestaa, jopa siinä määrin, että Simulcraa voisi moittia liiankin lepsuksi. Ensimmäinen istunto pelin ääressä venyi loputtomiin ja viimein oli katkaistava koneesta virta ennen ensimmäistäkään game overia. Makuasia onko tuo hyvä vai huono piirre, mutta ainakin siitä voi päätellä sen, että peli olisi ehdottomasti vaatinut salasanat.
Pakollisen ykköstasolta aloittamisen lisäksi Simulcraa nakertaa toimintapelien perisynti numero kaksi. Ensimmäisen minuutin aikana on nähnyt kaiken näkemisen arvoisen. Kun yllätykset puuttuvat, niin pelaajat puutuvat. Jotta totuus ei valitusten seassa unohtuisi: suorasukaisen räiskinnän sarjassa Simulcra on ehdottomasti toiseksi parasta, mitä markkinoilla tällä hetkellä on tarjolla - ykkösenä on Paradroid 90, joten Graftgoldilla on kunnioitettava kaksoisjohto.
1991 KevätThe cyber-techno-bullshit intro, all about viruses that have nested in a combat simulator steered by cortex chips implanted in the brain, suggests a puzzle game along the lines of Interphase, but if you had to look for a model, the ones that come to mind first are Virus and Conqueror.
In other words, this 3D blaster worked up by Graftgold belongs to the subgroup in which the craft you steer is shown from the outside. Compared with various muddled attempts, Simulcra has got the idea working tolerably: none of Virus's fixed viewing angle, nor Thunderstrike's camera trailing along behind, but a landscape that rotates smoothly in step with the craft.
The manual's waffling does its level best to hide the game's crystal-clear basic idea - no wonder, when the publisher is a branch office of Microprose. The simulated assault craft assaults its way across the platforms of a simulated battlefield floating on thin air, its primary targets being the generators that keep the energy walls up.
The secondary option is to scrap laser towers, mini-tanks and gliders, and to loot the modules they leave behind for reinforcements such as missiles and mapping devices. You don't have to sweep the mazes along the surface; you can also yank the craft up to glide on its wings. If, on the other hand, you want to improve your protection and prevent unintended take-offs, the wings can be folded right in.
The game has plenty of little technical niceties like these. Generally speaking, life has been made commendably easier; for example, you can tear around the platforms quite carelessly, since there's no fear of falling into the void.
The highly polished impression is underlined by how well the graphics work. Their speed clears, with the bar wobbling, the critical threshold at which the typically dawdling 3D chugging turns into action. A good achievement, considering that the objects have shading that softly follows the light source.
Amazingly, Graftgold has managed to restrain itself and keep the difficulty level in check - evidently under pressure from Microprose. The imaginary Grim Reaper spends most of his time having a siesta, so much so that Simulcra could even be faulted for being all too lax. My first session with the game stretched on endlessly, and in the end I had to switch the machine off before a single game over. Whether that is a good or a bad trait is a matter of taste, but at least you can conclude from it that the game absolutely should have had passwords.
Besides the compulsory starting from level one, Simulcra is gnawed at by the action game's original sin number two. Within the first minute you have seen everything worth seeing. When the surprises go missing, the players go numb. So that the truth doesn't get lost among the complaints: in the straightforward blasting class, Simulcra is definitely the second-best thing on the market at the moment - number one is Paradroid 90, so Graftgold holds a respectable one-two lead.
