Overrun
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyOverrun
1991 KevätSotastrategiapeleissä on se ikävä puoli, että niillä on tapana tuijottaa Toisen Maailmansodan napaa. En ole penninkään edestä kiinnostunut Itärintamasta 1943, vaikka peli olisi miten hyvä. Kolmas maailmansota onkin jo eri juttu. Valitettavasti ainoa todella hyvä (siis juuri sopiva, ei liian yksinkertainen) peli on toistaiseksi ollut MicroProsen jo kauan sitten hävinnyt NATO Commander. Siksipä SSI:n Overrun onkin iso ja iloinen yllätys.
Overrunissa taistellaan taktisella (joka tankki ja joukkue näkyy erikseen) tasolla joko huomisen Europassa tahi Lähi-Idässä, jossa voi pelata historiallisia arabit-Israel-matseja tahi kokeilla huomisen ongelmia. Persianlahden sodankin voi simuloida heittämällä Irakin (joka kuuluu "hyviin") kaluston mäkeen ja editoimalla vastapuolen kalustoa Irak-kalustoa vastaavaksi..
Overrun tarjoaa monta kovaa syytä myönteiseen ostopäätökseen: ensinnäkin siinä on jokainen nyt tai lähivuosina käytössä oleva tankki, muu ajoneuvo, helikopteri ja ase, jotka kaikki on taulukoitu lähes viimeistä piirtoa myöten. Esimerkiksi tankille on eri panssariarvot joka sivua ja tykkitornia myöten, huomioonottaen vielä panssaroinnin tyypin.
Toiseksi taistelut ja kartat voi suunnitella itse, eli Overrun tarjoaa melkein loputonta tekemistä. Kolmanneksi Overrun on reaaliajassa etenevä (minun kirjoissani suuri plussa), ja pystyypä yksiköitä jättämään tietokoneen ohjattavaksikin. Neljänneksi pelin oppii alkuhämmingin jälkeen varsin helposti.
Ja sitten ikävät uutiset: vaikka käyttäjäliityntä toimiikin hiirellä, on se kohtalaisen keskeneräisen tuntuinen. Esimerkiksi minkäännäköistä palautetta ei tule. Jos M1-A1 Abramsin määrää etenemään kohtaan A, ei ohjelma viitsi kertoa että a) tankki on tietokoneohjattu ja viis välittää komennosta b) telaketjut ovat poikki, joten liikettä ei tapahdu c) yksikön komentokapasiteetti on loppu, eikä tankki tule hievahtamaankaan. Grafiikka on suoraan sanoen ankeaa ja johtuen korkean tason ohjelmointikielestä eräät toiminnot ovat luvattoman hitaita. Varsinkin nopeat yksiköt ponnahtavat asemasta toiseen, sen sijaan että liukuisivat kauniisti.
Mutta toisaalta Overrunista sitten löytyykin kaikki mitä toivoa voi. Kun yhden illan käyttää pelin ihmettelyyn, kiitos SSI:n epämääräisen tavan tehdä ohjekirjoja, niin jopas alkaa sujua.
Niin raskaan sarjan kuin satunnaissarjankin strategistin himon sompailla nykykalustolla Overrun tyydyttää mainiosti. Pikkuisen lisää vaivanäköä, niin normaalipelaajakin saattaisi joutua kiikkiin.
1991 KevätThe unfortunate thing about war strategy games is that they have a habit of staring at the navel of the Second World War. I don't care one penny's worth about the Eastern Front 1943, no matter how good the game is. World War Three, now, is a different matter. Unfortunately, the only really good game (meaning just right, not too simple) has so far been MicroProse's long-since-vanished NATO Commander. And that's why SSI's Overrun is a big and happy surprise.
In Overrun you fight at the tactical level (every tank and platoon is shown separately), either in the Europe of tomorrow or in the Middle East, where you can play historical Arabs-versus-Israel matches or try out tomorrow's problems. You can even simulate the Persian Gulf war by chucking out the hardware of Iraq (which is one of the "good guys") and editing the other side's hardware to match Iraq's.
Overrun offers many hard reasons for a positive buying decision: firstly, it has every tank, other vehicle, helicopter and weapon in service now or in the next few years, all of them tabulated down to very nearly the last detail. A tank, for example, has different armour values for every side and even the turret, taking the type of armour into account as well.
Secondly, you can design battles and maps yourself, so Overrun offers almost endless things to do. Thirdly, Overrun runs in real time (a big plus in my book), and you can even leave units to the computer's control. Fourthly, once the initial bewilderment wears off, the game is quite easy to learn.
And now the bad news: although the user interface works with the mouse, it feels fairly unfinished. For example, you get no feedback of any kind. If you order an M1-A1 Abrams to advance to point A, the program can't be bothered to tell you that a) the tank is computer-controlled and couldn't care less about the order b) its tracks are broken, so no movement is going to happen c) the unit's command capacity has run out, and the tank isn't going to budge an inch. The graphics are frankly dreary, and because of the high-level programming language some operations are inexcusably slow. Fast units in particular pop from one position to the next instead of gliding along beautifully.
But then again, Overrun does have everything you could wish for. Spend one evening puzzling over the game, thanks to SSI's woolly way of writing manuals, and well, would you look at that, things start going smoothly.
Overrun splendidly satisfies the urge of heavyweight and occasional-weight strategists alike to mess about with modern hardware. A tiny bit more effort, and even the ordinary gamer might get hooked.
