Oriental Games
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyOriental Games
1991 KevätEipä ehtinyt kulua pitkääkään aikaa Electronic Artsin mainiosta Budokanista, kun Prosen piti syytää ulos peli samalla kaavalla. Toisin sanoen läjätään pakettiin mahdollisimman agggressiivisia itämaisia riehumislajeja.
Kendo on se vanha tuttu kepinhuiskuttelu, joka tosin oli paljon monimuotoisemmin toteutettu EA:n Budokanissa. Sama pätee Kung Fu'hun, jossa ei ainakaan meikäläisen silmiin näy paljonkaan eroa karateen, paitsi että Budokanin karate hakkaa OG:n kädet alhaalla, potkuvalikoima kun oli sen verran vaikuttava. Kolmas ja viimeinen 16-bittisten laji on Kyo-Kushin-Kai, jota voisi lähinnä luonnehtia vapaamuotoiseksi nyrkkitappeluksi. Mukana on esimerkiksi pääpusku ja jalalla polkaisu. Eipä kovin budo-henkistä. Jostain kumman syystä kasibittisten versioissa on enemmän ja erilaisia lajeja: Kendo, Karate, Kung Fu ja Sumo.
OG:n mielenkiintoisin ominaisuus on joystick-editori, vai pitäisikö sanoa liike-editori, ennen kuin lähdette noutamaan vajasta puukkoa ja pöllinpalaa. Toisin todeten saa aivan itse päättää millaiselle kiemuralle tikku on väännettävä, jotta raajat huiskisivat haluttuja ratoja.
Vastustajien älyvapaus heittelee laidasta laitaan, alkupään vastukset enimmäkseen seisoskelevat kun taas mitalikamppailuissa sohitaan senkin edestä. Harjoittelua ei ole mukana, vaan sännätään suoraan tatamille ottelemaan mitaleista kerrasta poikki systeemillä.
Grafiikka on vähän suttuista mutta sentään suurta, animointi ei leukaa loksauta enempää kuin kuuslankun Exploding Fist ja äänet taasen ovat tyypillistä sirkkelin särähtelyä. Pirteimmin korvaan sopivat kendokeppien kalinat.
Sen verran verettömän olon OG jättää, että ihmetellä täytyy. Ilmeisesti saamme näistä kärsiä niin pitkään kuin itämailla riittää toinen toistaan eksoottisempia lajeja, esimerkiksi annettakoon vinkiksi, että Tae kwon do taitaa olla vielä käsittelemättä. Tämä tekele ainakin töksähtää selälleen keräilyerien puolelle.
1991 KevätHardly any time at all had passed since Electronic Arts' excellent Budokan before Prose had to spew out a game on the same pattern. In other words, you pile into the package the most aggressive Oriental rampaging sports you can find.
Kendo is that same old familiar stick-waving, which admittedly was done with far more variety in EA's Budokan. The same goes for Kung Fu, in which, to my eyes at least, there's not much difference from karate, except that Budokan's karate beats OG's hands down, its range of kicks being that impressive. The third and last sport in the 16-bit versions is Kyo-Kushin-Kai, which could best be described as a freestyle fist fight. It includes, for example, a head-butt and a stamp of the foot. Not very much in the budo spirit. For some strange reason the 8-bit versions have more sports, and different ones: Kendo, Karate, Kung Fu and Sumo.
OG's most interesting feature is the joystick editor, or should I say move editor, before you go off to fetch a knife and a chunk of log from the shed. Put another way, you get to decide all by yourself what kind of contortion the stick has to be twisted through so that the limbs swish along the desired paths.
The opponents' freedom from intelligence swings from one extreme to the other: the early opponents mostly stand around, whereas in the medal bouts they flail away all the more to make up for it. There's no training included; instead you rush straight onto the tatami to fight for medals on a sudden-death system.
The graphics are a bit smudgy but at least they're big, the animation drops no more jaws than the C-64's Exploding Fist, and the sound, for its part, is the typical rasping of a circular saw. The clacking of the kendo sticks is the liveliest thing on the ear.
OG leaves such a bloodless feeling that you can't help wondering. Apparently we'll have to suffer these for as long as the East has ever more exotic sports to offer; by way of example, let it be given as a tip that Tae kwon do still seems to be untouched. This effort, at least, thuds flat on its back onto the seconds pile.
