Budokan
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyBudokan
1990 SyksyItämainen urheilu on niitä aiheita, jotka putkahtavat kotimikroihin säännöllisin välein. Mutta Budokan ei olekaan mikä tahansa karateräpellys. Taustalla on Electronic Artsin Michael Kosaka, joka on jo syntyperänsäkin ansiosta oikea henkilö ideoimaan markkinoiden monipuolisinta ja aidoimmin budo-henkeä tavoittelevaa peliä.
Budokaniin on koottu samaan nyyttiin kaikkein agressiivisimmat itämaiset lajit. Karate ei esittelyä kaipaa, eikä varmaan Kendokaan, joka on itämainen versio miekkailusta - oikeaa tappovälinettä ei sentään käytetä. Nunchakussa taasen huidotaan lyhyillä keppeillä, jotka on yhdistetty ketjulla. Välinettä muuten käytettiin muinoin viljan puimiseen. Ehkä oudoin on Bo, jossa vastustajaa sohitaan ruokokepillä.
Lajeja voi treenata yksinään, mestaria vastaan tai kaverinsa kanssa. Mikään ei estä vastustajia valitsemasta eri lajeja, mikä tekee ottelut erityisen kiintoisiksi - kokenut karateka aloittelevaa kendokepin heiluttelijaa vastaan on aika sopusuhtainen taistelupari. Ottelijoiden voima ja kestävyys vaikuttavat suoritukseen, joten holtittomalla hosumisella ei pärjää. Pelin suurin haaste on Budokan-turnaus, jossa voi törmätä todella eksoottisiin lajeihin.
Erilaisia liikkeitä on uskomaton määrä, 30-40 jokaisessa lajissa, ja kaikki tasalaatuisen hienosti animoituina. Vaikeimmissa tarvitaan kaksi kepin vääntöä ja hyvin ajoitettu tulitusnäppäimen painallus. Niitä on hierottava todella pitkään ennen kuin alkavat sujua, jos sujuvat sittenkään. Ohjelman toiminnassa on juuri sen verran heittelyä, että usein ajoitus on pelkästään onnesta kiinni. Jos tosissaan haluaa hallita kaikki liikkeet, on syytä opetella pelaamaan näppäimistöllä.
Itämainen urheilu ei olisi täydellistä ilman itämaista musiikkia ja kivipuutarhaestetiikkaa, jotka ovatkin läsnä aidon oloisesti. Äänistä vastaa kukas muukaan kuin brittien kaiholla kaipaama Rob Hubbard. Äänipuolen vähemmän mukaviin piirteisiin kuuluu turbolaturi, joka irrottelee levyasemasta harvinaisen riipivän metelin.
Budokan on taistelu-urheilupelien ehdotonta kärkeä. Intomielisen joysticksensein ei tarvitse miettiä, mihin rahansa sijoittaa.
1990 SyksyEastern sport is one of those subjects that pop up on home computers at regular intervals. But Budokan is no ordinary karate botch-job. Behind it is Electronic Arts' Michael Kosaka, who by ancestry alone is the right person to come up with the most versatile game on the market, and the one that most authentically strives for the spirit of budo.
Budokan ties the most aggressive of the Eastern disciplines up together in one bundle. Karate needs no introduction, and probably neither does Kendo, which is the Eastern version of fencing - no real killing instrument is used, mind you. In Nunchaku, on the other hand, you flail about with short sticks joined by a chain. The implement, incidentally, was used in days of old for threshing grain. Perhaps the oddest is Bo, in which you jab at your opponent with a cane stick.
You can train in the disciplines on your own, against a master or with a friend. Nothing stops opponents from choosing different disciplines, which makes the bouts particularly interesting - a seasoned karateka against a novice kendo-stick swinger is a pretty well-balanced pairing. The fighters' strength and stamina affect their performance, so reckless thrashing about will get you nowhere. The game's biggest challenge is the Budokan tournament, where you can run into some truly exotic disciplines.
There is an unbelievable number of different moves, 30-40 in each discipline, and all of them consistently beautifully animated. The hardest ones need two wrenches of the stick and a well-timed press of the fire button. You have to grind away at them for a really long time before they start to come off, if they come off even then. There is just enough erratic behaviour in the program that the timing often comes down to pure luck. If you seriously want to master all the moves, you'd do well to learn to play with the keyboard.
Eastern sport wouldn't be complete without Eastern music and rock-garden aesthetics, and both are indeed there, with an authentic feel. The sound is by who else but Rob Hubbard, whom the Brits miss so wistfully. Among the less pleasant features of the audio side is the turbo loader, which wrings an exceptionally grating racket out of the disk drive.
Budokan is at the absolute top of the combat sports games. The avid joystick sensei needn't think twice about where to put their money.
