Operation Harrier
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyOperation Harrier
1991 KevätOperation Harrier yrittää kohota ammuskelupeliluokituksestaan sisällyttämällä lentosimujen yleiset kliseet itseensä ja melkein onnistuukin. Yritys onnahtelee ohjelmointiryhmän tietämättömyyteen käsitteestä "käyttäjäystävällisyys".
Tehtävä alkaa Harrierin aseistamisella. Erikoisuuksiin kuuluvat pommit, joita ei saa tippumaan vaikka kuinka tavaa käsikirjaa ja hakkaa välilyöntiä. Mainio keksintö on unohtaa mittaristosta joku vipstaaki, joka kertoisi mikä ase on käytössä ja montako niitä vielä on. Ja koska kysymyksessä on kuitenkin ampumapeli, olisi voinut sisällyttää jonkin nuolen joka osoittaisi maalin suunnan.
Operation Harrier käyttää samaa Rotoxista tuttua Rotoscape-tekniikkaa, jossa kaikki kiertää pelaajan spriten ympärillä sprite/vektori-sekatekniikalla. Tällä kertaa korkeuttakin voi muuttaa. Jotenkin vain tuntuu, ettei Amiga riitä tarvittavaan nopeuteen.
Sinänsä peli on OK, mutta ajattelemattomuutta on aivan liikaa. Erityisesti närää aiheutti OpHarrierin rakkaussuhde levyasemaan. Heti kun silmä vältti tahi kuolema kävi, alkoi levari laiskasti pyöriä. Lisänärää karttui välianimaatiosta nyrkkiään paukuttavasta komentajasta, joka huvitti kerran, mutta hymy hyytyi kun tajusi sen olevan pakollista katseltavaa. Varsinkin alkuvaiheissa kuolon musta enkeli käänsi postinsakin Amigani viereen.
OpHarrier on strategialla maustettu ampumapeli ja sellaisenaan kohoaa kuitenkin yli keskitason. Vanhassa vara parempi: kuusnepan ammoinen Raid In Bungeling Bay on edelleen ylittämätön.
1991 KevätOperation Harrier tries to rise above its shoot-'em-up classification by taking the usual flight sim cliches on board, and it very nearly succeeds. The attempt limps along, tripping over the programming team's ignorance of the concept of "user-friendliness".
A mission begins with arming the Harrier. The special features include bombs that you can't get to drop no matter how hard you spell your way through the manual and hammer the space bar. A splendid invention is leaving out of the instruments some doohickey that would tell you which weapon is in use and how many of them are still left. And since this is a shoot-'em-up after all, they could have included some arrow pointing towards the target.
Operation Harrier uses the same Rotoscape technique familiar from Rotox, in which everything rotates around the player's sprite using a mixed sprite/vector technique. This time you can change altitude as well. Somehow it just feels as if the Amiga isn't up to the speed it needs.
As such the game is OK, but there's far too much thoughtlessness. What particularly riled me was OpHarrier's love affair with the disk drive. The moment you looked away or death came calling, the drive lazily started spinning. More irritation piled up from the cut-scene of a fist-pounding commander, which was amusing once, but the smile froze when you realised it was compulsory viewing. Especially in the early stages, the black angel of death even had its mail redirected to next to my Amiga.
OpHarrier is a shoot-'em-up seasoned with strategy, and as such it still rises above average. Old is gold: the C-64's ancient Raid In Bungeling Bay is still unsurpassed.
