Space Harrier
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySpace Harrier
1990 KevätSpace Harrierin perusajatus on yksinkertainen: jämerä avaruuscommando juoksee kohti taivaanrantaa, joko ammuskellen tahi väistellen vastakkaiseen suuntaan etenevää hirviö- ja esinemassaa. Vauhtia ei voi säädellä, etenemiskorkeuttapa voi.
Jostain syystä kuusitoistabittisiin löytyy Space Harrieria oikein olan takaa. Elite on jo tehnyt yhden, jossa tosin ei ollut kuin puolet kentistä, loppukenttien tullessa datalevyllä. Grandslamilta tai Tynesoftilta on tulossa jo Space Harrier II, ja nyt Elite julkaisee uuden Space Harrier I:n.
Teknisesti uusin yritys on varsin vakuuttava. Kahdelta korpulta löytyy kuulemma koko Space Harrier, ja peli käyttää Amigassa koko ruudun hyväkseen. Esineet päivittyvät vakuuttavan kolmiulotteisesti, ja pelattavuus on kohdallaan. äänipuoli olisi saanut olla vähän roisimpi.
Space Harrierin pahin puoli on kuitenkin pelin monotonisuus, joka kolikkopelissä korvautui hydrauliikan heiluttelemana tuolina. Ilman saranoitua konttorituolia ja avuliasta toveripiiriä tämä tuskin onnistunee kotioloissa.
1990 KevätThe basic idea of Space Harrier is simple: a sturdy space commando runs towards the horizon, either shooting at or dodging the mass of monsters and objects advancing in the opposite direction. You can't adjust the speed, but the height you travel at, that you can.
For some reason there's Space Harrier for the sixteen-bitters by the bucketload. Elite has already made one, although it only had half the levels, with the rest arriving on a data disk. Space Harrier II is already on its way from Grandslam or Tynesoft, and now Elite is releasing a new Space Harrier I.
Technically the latest attempt is pretty convincing. The two floppies reportedly hold the whole of Space Harrier, and on the Amiga the game uses the full screen. The objects update in convincing 3D, and the playability is spot on. The sound side could have been a bit beefier.
Space Harrier's worst side, however, is the game's monotony, which in the coin-op was made up for by a seat swung about by hydraulics. Without a hinged office chair and a helpful circle of friends, this is hardly likely to work out at home.
