Murders in Space
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMurders in Space
1991 KevätPelin nimestä voikin jo päätellä, mistä tässä graafisessa seikkailussa on kyse. Avaruusaseman komentaja on joutunut murhayrityksen kohteeksi ja asiaa pitäisi tutkia. Juonesta paljastetaan sen verran, että jokainen miehistön jäsen on hengenvaarassa ja jokaisella on jotain salattavaa.
Ainekset hyvään dekkariseikkailuun ovat koossa, mutta toteutus on kiltisti ilmaistuna hämärä. Sankari leijailee muutaman kapselin väliä joutuen toteamaan, että kovin on jähmeä peliympäristö. Miehistö puuhailee omiaan vakiopaikoilla antaen vakiokommentteja seuraavaan tasatuntiin asti, jolloin asemapaikat ja dialogit vaihtuvat. Tämän kaiken keskellä pelaaja sitten nuuskii ja utelee tuntien itsensä statistiksi.
Erityisen pahasti sijoiltaan vinksahtanut seikka on ranskalaisten rasittava tapa lisätä käyttäjäliityntään turhaa kikkailua. Joutuu pariinkin kertaan plaraamaan ohjekirjasta ennen kuin keksii, että keskustelu tapahtuu klikkaamalla ensin sankarin suuta ja sitten puhekuplaa. Vaihtoehtoiset toiminnat puolestaan löytyvät klikkaamalla otsaa.
Yleistä sekavuutta korostavat erityisesti monenlaiset laitteet, joiden merkitys jätetään alussa täysin hämäräksi. Esimerkiksi kauko-ohjattavasta kädestä ohjeet sentään mainitsevat, että sillä sekoitetaan lääkkeitä, ja käyttöohjekin löytyy lokikirjasta. Mutta olisi parempi, ettei koko laitteeseen voisi edes koskea, ennen kuin sillä on pelin kannalta jotain merkitystä. Pelin vaatima oivallus ja oma-aloitteisuus ei ole mitenkään tasapainossa periaatteella "simpanssi ja banaaniautomaatti" toimivaan peliympäristöön.
On kunnianhimoinen yritys ahtaa haastava ja pelaamista kestävä seikkailu kahdeksan huoneen kokoiseen tilaan, mutta lopputulos on liian klaustrofobinen ja itseään toistava, jotta sitä jaksaisi pelata paria tuntia pitempään. Ainoaksi myyntivaltiksi taitaa jäädä pakkaukseen laitettu pussillinen avaruusmuonaa.
1991 KevätYou can already guess from the game's name what this graphic adventure is all about. The commander of a space station has been the target of a murder attempt, and the matter ought to be investigated. This much of the plot is revealed: every member of the crew is in mortal danger and every one of them has something to hide.
The ingredients for a good detective adventure are all there, but the execution is, to put it kindly, murky. The hero floats back and forth between a few capsules, only to conclude that the game environment is awfully rigid. The crew potter about with their own business in fixed spots, handing out stock comments until the next hour on the hour, when positions and dialogue change. In the middle of all this the player snoops and pries, feeling like an extra.
A particularly badly out-of-whack feature is the French's tiresome habit of cramming pointless gimmickry into the user interface. You have to leaf through the manual more than once before you work out that talking is done by first clicking on the hero's mouth and then on a speech bubble. Alternative actions, meanwhile, are found by clicking on the forehead.
The general confusion is heightened above all by all sorts of devices whose purpose is left completely obscure at the start. For instance, the manual does at least mention that the remote-controlled hand is used for mixing medicines, and its operating instructions can be found in the log book. But it would be better if you couldn't even touch the device until it has some bearing on the game. The insight and initiative the game demands are in no way in balance with a game environment that works on the "chimpanzee and banana vending machine" principle.
It's an ambitious attempt to cram a challenging adventure with staying power into a space eight rooms in size, but the end result is too claustrophobic and repetitive for you to bother playing it for more than a couple of hours. The only selling point is probably the bag of space rations included in the box.
