Mean Streets
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMean Streets
1991 KevätNimi on pahasti harhaanjohtava, sillä Mean Streets ei ole mikään 'mätki pahat jätkät ketoon' -peli, vaan kovaksikeitetty dekkaritarina, jonka ympäristönä on vuoden 2033 San Francisco. Sankarin työnantajana on kuuluisan professorin tytär, joka epäilee isänsä itsemurhaan liittyvän tiettyjä hämäriä piirteitä.
Toteutus on mielenkiintoinen tyylien sekasotku. Liikkumiseen käytettävän liiturin ohjailu on kuin pelaisi vektorigraafista lentosimua, paitsi että suurimman osan ajasta selviää syöttämällä koordinaatteja navigointilaitteeseen, sitten vain istutaan ja ihaillaan maisemia. Matkoihin kuluvan ajan voi käyttää hyödyksi soittelemalla sihteerilleen Vanessalle tai tietolähteelleen, kauniille itämaiselle Leelle.
Puheluissa onkin pelin hauskin yksityiskohta, sillä digitoitujen 'what's up Tex' ja 'I'll check it out' -hölinöiden lisäksi digitoiduista kuvista muokattuja kasvoja animoidaan erittäin aidosti. Taustatuen hyödyllisyys onkin vähän sitä sun tätä, esimerkiksi jos kummaltakin kysyy samaa asiaa, saa yleensä tismalleen saman faxin.
Kun liituri on perillä ja parkissa, vuorossa on kolmenlaisia jaksoja paikasta riippuen. Palkkionmetsästykseen varatuissa kortteleissa ainoastaan räiskitään alamaailman edustajia tavanomaiseen toimintatyyliin. Myös joidenkin henkilöiden audienssia varten on ensin hieman hillittävä yli-innokkaan rupusakin riehumista.
Avainhenkilöiden kuulusteleminen on toteutettu siten, että ruutuun läimäistään asianomaisen naamataulu ja sankari laatii muotoa 'mitä tiedät henkilöstä tai asiasta X' olevia kysymyksiä, joita voi myös tehostaa lahjuksin tai uhkailemalla. Käytetyistä välinäytöksistä kolmas ja viimeinen liittyy johtolankojen etsimiseen. Sankaria ohjaillaan huoneistossa graafisten seikkailupelien tyyliin ja nuuskitaan paikat lattiasta kattoon, kuten kunnon etsivän kuuluukin.
Mikään pelin alaosioista ei sinänsä ole kovin innostava, mutta synkän futuristinen kyberpunkympäristö on omiaan lisäämään kiinnostavuutta. Inspiraation lähteenä on selvästi ollut Bladerunner, minkä voi päätellä hienovaraisista viitteistä, kuten liituriautoista ja tutuista nimistä (esim. Nexus).
Mean Streets on erikoinen yritys luoda aito film noir -henkinen dekkaritarina, jonka koossapitävänä voimana on johtolankojen hitaan varma vyyhdittyminen. Vähän enemmän peliä ja vähemmän diashowta, niin lopputulos olisi upea.
1991 KevätThe name is badly misleading, because Mean Streets is no 'knock the bad guys flat' game but a hardboiled detective story set in the San Francisco of 2033. The hero's employer is the daughter of a famous professor, who suspects there are certain shady aspects to her father's suicide.
The execution is an interesting hotchpotch of styles. Steering the hover car you get around in is like playing a vector-graphics flight sim, except that most of the time you can get by just by entering coordinates into the navigation unit, and then you simply sit back and admire the scenery. The time spent travelling can be put to good use by ringing your secretary Vanessa or your informant, the beautiful oriental Lee.
The phone calls are in fact where the game's most entertaining detail lies, because on top of the digitised 'what's up Tex' and 'I'll check it out' blather, faces worked up from digitised pictures are animated very convincingly. How useful your back-up actually is turns out to be a bit hit-and-miss, though: for example, if you ask both of them the same thing, you usually get exactly the same fax.
Once the hover car has arrived and is parked, what follows is one of three kinds of sequence, depending on the location. In the blocks set aside for bounty hunting, you just blast away at representatives of the underworld in the usual action style. Getting an audience with certain characters also means you first have to curb the rampaging of some over-eager riff-raff a little.
Questioning key characters has been done by slapping the mug of the person concerned onto the screen, while the hero draws up questions of the form 'what do you know about person or thing X', which can also be given extra punch with bribes or threats. The third and last of the interludes on offer involves searching for clues. You steer the hero around an apartment in the style of graphic adventure games and sniff the place over from floor to ceiling, as any decent detective should.
None of the game's sub-sections is all that exciting in itself, but the grimly futuristic cyberpunk setting goes a long way towards adding interest. The source of inspiration has clearly been Bladerunner, as you can tell from subtle references such as the hover cars and familiar names (e.g. Nexus).
Mean Streets is an unusual attempt to create a genuine film noir-style detective story, whose binding force is the slow but sure way the threads of the clues wind together. A bit more game and a bit less slide show, and the end result would be superb.
