Street Hassle
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyStreet Hassle
1988Hän oli peruskoulunopettaja, kunnes "he" menivät liian pitkälle... Kaupunki on täynnä saastaa, jonkun on puhdistettava kadut. Kultaisiin taistelualushousuihin sonnustautuneena, paljaisiin nyrkkeihinsä luottavana sankarimme ryhtyy taistoon.
Tappelupelejä on miljoona, mutta Street Hassle nousee massasta pelkästään omaperäisyytensä voimalla. Alushousumies ottaa nimittäin mittaa sellaisista vaaroista kuin valkoisia keppejä heiluttelevat sokeat, käsilaukkua tappavasti käyttelevät pikkumummelit, koirat ja gorillat. Varsinaisia taisteluliikkeitä sankari osaa vain kolme, nimittäin kierrepotku, korvista vääntö ja jalat alta -nykäisy.
Vaikka mummunpotkimishuumori tässä maassa ei olekaan mikään nauruaihe, ei tosiasioita ole kieltäminen. Street Hassle on hauska. Sairas, mutta hauska. Vain happamin moralisti voi olla hymyilemättä kun oikeustaistelija vanuttaa sokeaa korvista tai nykäisee mummelilta jalat alta.
Grafiikka on erinomaista. Hahmot ovat suuria ja erinomaisesti animoituja. Varsinkin kahdestaan pelatessa Street Hassle on erinomaisen huvittava, yksinpeluussa se kärsii samasta viasta kuin muutkin beat'em-upit: puu alkaa maistua nopeasti.
Melbourne House on pitkän aikaa työntänyt markkinoille vain kehnoa puppua, joten Street Hassle on ilahduttava poikkeus. Muistakaa nyt kuitenkin että vaikka tämäntyyppinen väkivalta saattaa TV:ssä ja peleissä näyttää hauskalta, vain lattaotsaisin älykääpiö harrastaa sitä luonnossa. (Kaupunkimiljöö sopii siihen paremmin.)
1988Once a comprehensive school teacher, until "they" went too far... The city is full of filth; someone has to clean up the streets. Decked out in golden combat underpants and trusting in bare fists, our hero enters the fray.
There are a million fighting games, but Street Hassle rises above the mass on originality alone. Underpants Man, you see, takes on such perils as blind people waving white canes, little old grannies wielding handbags to deadly effect, dogs and gorillas. The hero knows only three proper fighting moves, namely the spin kick, the ear-wrench and the legs-out-from-under yank.
Although granny-kicking humour is no laughing matter in this country, there's no denying the facts. Street Hassle is funny. Sick, but funny. Only the sourest moralist can keep from smiling when the fighter for justice twists a blind person's ears or yanks the legs out from under a granny.
The graphics are excellent. The characters are big and excellently animated. Especially when played by two, Street Hassle is excellently entertaining; played solo, it suffers from the same flaw as the other beat'em-ups: it soon starts tasting of sawdust.
For a long time Melbourne House has been pushing nothing but shoddy drivel onto the market, so Street Hassle is a welcome exception. But do remember that although this kind of violence may look funny on TV and in games, only the flattest-browed intellectual pygmy practises it in the wild. (An urban setting suits it better.)
