Ducktales: The Quest for Gold
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDucktales: The Quest for Gold
1991 KevätKaikkien tuntema itara Roope-setä seikkailee tietokoneessa nyt ensimmäistä kertaa Tupun, Hupun ja Lupun kera, terästettynä Ducktalesista tutuilla Tepalla ja Heimo Huimalla. Incredible Softwaren Disney-porukan kanssa rustaama peli perustuu nimensä mukaisesti uudemmanpuoleisiin Ankronikka-sarjiksiin ja TV-sarjaan.
Roope ja KultaInto Pii kilpailevat Dime-lehden julistamasta Vuoden Ankka -tittelistä. Voittaja on se, joka saa 30 päivässä tienatuksi eniten rahaa. Keinoina on osakekeinottelu ja reissaus ympäri maailmaa aarteiden pelissä.
Aluksi valitaan yksi kolmesta vaikeustasosta ja siirrytään Roopen toimistoon, josta pääsee rahasäiliöön pomppimaan arvokkaan rahan löytymisen toivossa, matkaamaan aarteita hakemaan, ja kun rahaa löytyy, investoimaan osakkeisiin.
Pelin tärkein rahansaantikeino on kuitenkin aarteiden etsintä. Ensin valitaan matkakohde maailmankartalta ja siirrytään lento-osuuteen, jossa yritetään päästä Heimo Huiman housuissa perille.
Matkalla pitää varoa niin ukkospilviä, puhelinlinjoja, suihkuttavia valaita kuin Karhukoplan kuumailmapallosta tiputtamia alasimia, jääkaappeja ja pianoja(!). Lennetäänpä joskus kilpaa Kulta-Into Piinkin kanssa.
Perillä seikkaillaan paikasta riippuen joko viidakossa, luolissa, tai vuorenrinteellä, tai valokuvataan harvinaisia eläimiä. Viidakossa Tupu, Hupu ja Lupu pomppivat oksia pitkin ja liaaneissa heiluen pantterien ja kuristajakäärmeiden ohi välillä jopa virtahevon selässä.
Luolissa täytyy ehtiä aarteen luo ennen kuin soihtu ehtii sammua. Matkalla kannattaa välttää rotkoon tippumista ja muumioon törmäämistä. Vuorikiipeilyssä kolmoset heittelevät kiipeilyköysiä kielekkeille ja etenevät ylös myös luolien kautta. Matkaa ylös yrittävät estää Milla Magia, vihaiset pässit, putoilevat kivet ja persauksiin ritsalla ampuvat karhukoplalaiset.
Poikkeavin ja myös helpoin osuus on valokuvaus. Siinä Tepa yrittää ottaa nopeasti kuvia harvinaisista eläimistä. Mitä erikoisempia eläimiä saa filmille sitä enemmän tulee hynää.
Jokainen osuus on kohtalaisen hyvin toteutettu, mikäli unohdetaan tylsä luolanremppaus. Aku Ankka -filmien mukaisesti toimintaosuuksissa eivät ankat voi tietenkään kuolla, vaikka tippuisivat satoja metrejä vuorenhuipulta tai joutuisivat kuristajakäärmeen käsiteltäväksi.
Pelattavuus on kohdallaan, ja oikeat niksit oppii yllättävän nopeasti. Tosin kyllä kontrollin hukkaa täydellisesti, kun ruutua scrollataan. Toiminta on varsin yksinkertaista hyppimisväistelykiipeilyä.
Grafiikka on isokokoista ja melko siistiä lukuunottamatta lento-osuutta, jonka grafiikka ei paljoa päätä heimohuimaa. Valitettavasti monien objektien animoinnissa on tyydytty vain kahteen frameen.
Äänipuolelta löytyy keskinkertaista taustamusiikkia, lurauksia, pörinöitä, kilinöitä ja käteviä digitoituja puheenpätkiä. Soipa alussa piirrossarjan teemamusiikki. Auraalisesti Ducktales on ihan ok ja sitä pelaakin ihan mielikseen jonkun aikaa, mutta siihen kyllästyy helposti ensimmäisen läpipeluun jälkeen. Akkisdiggareidenkin kannattaa testipelata ennen ostopäätöstä.
1991 KevätStingy old Uncle Scrooge, known to everybody, is now adventuring on the computer for the first time along with Huey, Dewey and Louie, spiked with Webby and Launchpad McQuack, familiar from Ducktales. The game, knocked together by Incredible Software with the Disney crowd, is based, as its name says, on the newer Ducktales comics and the TV series.
Scrooge and Flintheart Glomgold are competing for the Duck of the Year title announced by Dime magazine. The winner is whoever manages to earn the most money in 30 days. The means are stock speculation and globetrotting in pursuit of treasure.
First you pick one of three difficulty levels and move to Scrooge's office, from where you can go into the money bin to bounce around in the hope of finding a valuable coin, travel off to fetch treasures, and, once there's money to be had, invest in shares.
The game's most important way of getting money, however, is treasure hunting. First you choose a destination on the world map and move on to the flying section, where you try to get there in Launchpad McQuack's shoes.
On the way you have to watch out for thunderclouds, telephone lines and spouting whales, as well as the anvils, fridges and pianos(!) the Beagle Boys drop from their hot-air balloon. Sometimes you even race against Flintheart Glomgold.
Once there, depending on the location, you adventure either in the jungle, in caves or on a mountainside, or photograph rare animals. In the jungle Huey, Dewey and Louie bounce along branches and swing on lianas past panthers and constrictor snakes, at times even riding on a hippo's back.
In the caves you have to reach the treasure before the torch goes out. On the way it's wise to avoid falling into a chasm or bumping into a mummy. In the mountain climbing the triplets throw climbing ropes up onto ledges and also make their way upwards through caves. Trying to stop the climb are Magica De Spell, angry rams, falling rocks and Beagle Boys firing slingshots at your backside.
The most unusual and also the easiest section is the photography. In it, Webby tries to snap quick pictures of rare animals. The more exotic the animals you get on film, the more dough rolls in.
Each section is fairly well done, if we forget the boring cave-slogging. In keeping with the Donald Duck cartoons, the ducks of course can't die in the action sections, even if they fall hundreds of metres from a mountaintop or end up being worked over by a constrictor.
The playability is spot on, and you pick up the right tricks surprisingly quickly. Mind you, you do lose control completely when the screen scrolls. The action is fairly simple jump-dodge-climbing.
The graphics are large and fairly neat, apart from the flying section, whose graphics hardly make your head spin. Unfortunately, the animation of many objects has made do with just two frames.
On the sound side there's mediocre background music, warbles, buzzes, jingles and handy snippets of digitised speech. The cartoon series' theme tune even plays at the start. Aurally Ducktales is perfectly OK, and you'll happily play it for a while, but it easily gets boring after the first time through. Even Donald Duck diehards should try it out before deciding to buy.
