Cloud Kingdoms
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCloud Kingdoms
1990 SyksyKaavitaan pöydältä Quedexin tähteet, pannaan sekaan pari uutta ideaa ja sokkeloihin luistelemaan isosilmäinen, kurttuotsainen kumipallo. Siinä tiivistettynä Cloud Kingdomsin ainesosat. Tällä kertaa pallonpyörittelyn lumoihin on joutunut Dene Carter, joka tunnetaan parhaiten pelistä Druid.
Vihreän Terry-pompulan hommana on kerätä pohjattoman syvyyden yllä kelluvien kenttien nurkista pahan Baron von Bonsain anastamat kristallit. Tuimasti mulkoilevaa sankaria avittamassa on avaimia, lisäaikaa ja muuta sokkelopelien vakiokalustoa, mutta mahtuu mukaan omaperäisempääkin. Siipi-ikonia koskettamalla voi räpytellä seinien yli ja maalipurkin poimittuaan voi rakennella lattiaa tyhjiin kohtiin parin sekunnin ajan. Tyylilajiin kuuluu myös, että menoa on hankaloitettava kaikin keinoin. Ilkeimmästä päästä ovat katoilevat lattiat ja kimmoisat kumiseinät, jotka tönivät palloa kuin flipperissä ikään.
Kolmekymmentäkaksi kenttää on ryhmitelty neljän ryppäiksi, joista on selvitettävä vain yksi. Valinnan vapaus on hyvä ide, sillä kenttien vaikeustaso vaihtelee lähes siedettävästä kuvottavan kiduttavaan. Jo alkupään kentistä löytyy uskomattomia, mahdottoman rajaa hipovia viritelmiä, joita ei kannata edes yrittää. Paitsi jos on parhaassa lihasmotorisessa oppimisiässä oleva juniorisarjan pöytätennismestari. Helpoimmissakin kentissä on vaikea välttyä hermostollisilta oireilta, syynä pallukkan turboahtimeen viritelty liian herkkä kiihtyvyys. Terry-polon tasapainoaistiakaan ei voi kehua, sillä tyhjyyteen horjahtaa ärsyttävän helposti.
Pompottelun kulisseista löytyy silmää miellyttävää grafiikkaa, jonka tyyli sopii mainiosti pelin veikeään tunnelmaan. Erikoisefekteistä mainittakoon kentän alla vierivä siistin näköinen pilvikerros. Äänet ovat pelin henkeen sopivia lirutuksia ja tavanomaisia efektejä.
Pelissä on sujuva, liukkaasti eteenpäin rientävä tuntu, mutta tekijä on unohtanut, että hauskuus on haastavuutta tärkeämpää. Cloud Kingdomsista joko pitää tai sitä vihaa, riippuen siitä miten paljon turhautumista hermoparat kestävät.
1990 SyksyScrape the leftovers of Quedex off the table, stir in a couple of new ideas and send a big-eyed, frown-wrinkled rubber ball skating around the mazes. There, in a nutshell, are the ingredients of Cloud Kingdoms. This time the one who has fallen under the spell of ball-rolling is Dene Carter, best known for the game Druid.
The job of Terry, the little green bouncer, is to collect the crystals stolen by the evil Baron von Bonsai from the corners of levels floating above a bottomless abyss. Helping the fiercely glowering hero along are keys, extra time and the rest of the standard maze-game furniture, but there's room for something more original too. By touching a wing icon you can flap over walls, and after picking up a paint pot you can build floor over the empty spots for a couple of seconds. It also goes with the genre that progress has to be made difficult by every means possible. At the nastiest end are the vanishing floors and springy rubber walls that shove the ball about just like in a pinball machine.
The thirty-two levels are grouped into clusters of four, of which you only have to clear one. The freedom of choice is a good idea, since the difficulty of the levels ranges from almost bearable to sickeningly torturous. Even among the early levels there are unbelievable contraptions bordering on the impossible, which aren't even worth attempting. Unless you happen to be a junior-league table tennis champion at the peak age for learning motor skills. Even in the easiest levels it's hard to escape nervous symptoms, the reason being the far too twitchy acceleration tuned into the little ball's turbocharger. Poor Terry's sense of balance is nothing to boast about either, since it's irritatingly easy to totter off into the void.
Behind all the bouncing there are eye-pleasing graphics whose style suits the game's playful mood splendidly. Among the special effects, the neat-looking layer of cloud scrolling beneath the level deserves a mention. The sound consists of tootling tunes in keeping with the spirit of the game and the usual effects.
The game has a smooth, slickly flowing feel, but its creator has forgotten that fun matters more than challenge. You either like Cloud Kingdoms or you hate it, depending on how much frustration your poor nerves can take.
