Anarchy
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyAnarchy
1991 KevätKäsi ylös kaikki, jotka ovat pelanneet Defenderiä (yksi kaljuuntuva eläkeläinen nostaa ujosti kouraansa)...hyvä on, unohtakaa koko juttu. Anarchyssa on siis kyse niin vanhasta ideasta, että lukuisien uudelleen lämmittelyjen seurauksena siitä on jäljellä enää hiiltynyt ranka. Starrayn ja Datastormin jälkeen pelityyppiä kohtasi niin sanotusti burn out.
Ideanahan on sujahdella aluksella oikealle ja vasemmalle suojellen maassa pötköttäviä kapseleita. Tietty vihollistyyppi yrittää kiikuttaa pötkylöitä ruudun yläreunaan, eräältä toiselta voi puolestaan varastaa suojakenttiä, jotka ehkäisevät noutajien aikeet. Jos kaikki suojeltavat kohteet tuhoutuvat vihollistoiminnan tai omien vahingonlaukausten vuoksi, rangaistuksena on siirto punaväriseen hyperulottuvuuteen, jossa saakin pumpata nappia oikein urakalla, mikäli mielii selvitä hengissä.
Idean raahaaminen uudelle vuosikymmenelle ei ole tuonut mukanaan muuta uutta kuin parannellun taustagrafiikan, joka on kieltämättä namia nähtävää. Muilta osin peli on mainio esimerkki siitä, miten idioottivarmasti toimiva ja älyttömän helposti ohjelmoitava perusidea pistetään täysin pipariksi.
Pelin pilaa niinkin vähäinen moka, että alusta ei voi pysäyttää. Jarrutettaessa se yleensä ampaisee tuplanopeudella päinvastaiseen suuntaan, minkä seurauksena ohjauksessa on täysin holtiton tuntuma. Vähänkin tiukemmassa tilanteessa pelaaminen on älytöntä tikun vatkaamista.
Muista puutteista mainittakoon ötököiden hukkuminen taustaan ja liian kovanahkaiset megahirviöt. Ei Anarchy sentään surkea ole, mutta minkäs teet, kun edeltäjät ovat niin ylivoimaisia. Anarchyssa murjotaan mittava suojakilpi varavoimalle alta aikayksikön, kun taas Datastormissa nirri oli laakista pois, mutta silti siinä pysyi henkissä aivan uskomattomissa tilanteissa, kunhan kidutti tulinäppäintä tarpeeksi ankarasti. Jos löydät jostain, niin osta ihmeessä (siis Datastorm, älä tätä).
1991 KevätHands up everyone who has played Defender (one balding pensioner shyly raises a paw)... all right, forget the whole thing. So Anarchy is built on an idea so old that after countless reheatings all that's left of it is a charred carcass. After Starray and Datastorm the genre suffered what you might call a burn-out.
The idea, of course, is to whizz your ship left and right, guarding capsules lolling about on the ground. One enemy type tries to lug the little logs off to the top of the screen, while from another you can steal shield fields that foil the fetchers' plans. If every object you're guarding gets destroyed, by enemy action or your own stray shots, the punishment is a transfer to a red hyperdimension, where you really get to pump the button for all you're worth if you mean to come out alive.
Dragging the idea into a new decade has brought nothing new with it except improved background graphics, which are admittedly yummy to look at. In every other respect the game is a fine example of how to make a complete pig's ear of a foolproof basic idea that's ridiculously easy to program.
The game is ruined by a blunder as small as the ship being impossible to stop. When you brake, it usually shoots off at double speed in the opposite direction, which gives the controls a completely unruly feel. In any situation that's even slightly tight, playing is just brainless joystick-whisking.
Among the other shortcomings, let me mention the critters getting lost in the background and the overly thick-skinned mega-monsters. Anarchy isn't actually dismal, but what can you do when its predecessors are so overwhelmingly superior? In Anarchy a hefty shield gets pummelled down to reserve power in no time at all, whereas in Datastorm one hit and you were a goner, yet you still stayed alive in quite unbelievable situations as long as you tortured the fire button hard enough. If you find it somewhere, then by all means buy it (Datastorm, that is, not this one).
