Time Soldier
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTime Soldier
1990 SyksyPaha Gylend on ripotellut joukkonsa pitkin historiaa ja kovan luokan kommandojen, Yohanin ja Benin tehtävänä on...äh, mitä minä oikein hölisen. Kuorrutteen ainoa tarkoitus on hämätä luulemaan, että peli olisi muutakin kuin ruisleivän makuista räiskintää, joka tuskin pärjää edes ikivanhalle Commandolle.
Toteutus on niin perus, että peruspelimpää saa hakea. Alue vierii pystysuoraan ja ruudulle lappaa tyyppejä, jotka, kuten ehkä arvasit, ammutaan. Maahan jää ikoneita, joista saa lisää tulivoimaa. Tarvitseeko piirtää kuva, vai joko alkaa hahmottua? Kenttien puoliväliin sijoitetut varpit pistävät tässä ympäristössä räikeästi silmään: pelaajan peräti annetaan valita hyppykohta seuraavalle tasolle.
Ei tietenkään ole ohjelmoijien vika, jos alkuperäinen kolikkopeli on läpeensä mielikuvitukseton. Ovat he ainakin yrittäneet parhaansa tehdäkseen käännöksestä hyväksyttävästi toimivan räiskintäpelin. Liikkeet hieman tökkivät, vieritys hidastelee ja grafiikka on jotenkin paperinmakuista, mutta muuten ST-version voi kirjata työvoittojen sarakkeeseen.
Kuusnelosen versio on siitä omituinen, että raameja lukuunottamatta se on aivan eri peli. Koneen rajoituksista johtuen viholliset ilmestyvät ruudulle harvakseltaan, sama pätee pelaajan ammuksiin. Homma kuitenkin toimii. Etenemiseen on saatu lisää kiinnostavuutta vaihtamalla vierityssuuntaan useaan otteeseen. Negatiivista on tasojen lataaminen erikseen, tarpeettoman pitkät viivet jokaisen tuupertumisen jälkeen sekä karmeasti nuotin vierestä vinguttava alkumusiikki.
Molemmat versiot ovat pelattavia peruskohelluksia, mutta samaa kaavaa on käytetty jo kvadriljoona kertaa. Kolikkopeli on silti saavuttanut jonkinlaista suosiota, joten tätä ihmiset ilmeisesti haluavat.
1990 SyksyThe evil Gylend has scattered troops all through history, and it falls to hard-as-nails commandos Yohan and Ben to... ugh, what am I even blathering on about. The sole purpose of all this icing is to fool you into thinking the game is something more than a shoot-'em-up with all the flavour of rye bread, one that could barely hold its own even against the ancient Commando.
The execution is so basic you'd be hard pressed to find a more basic basic game. The playfield scrolls vertically and guys come pouring onto the screen, and they, as you may have guessed, get shot. They leave icons on the ground that give you more firepower. Do I need to draw you a picture, or is it starting to sink in yet? In these surroundings the warps placed halfway through the levels stick out like a sore thumb: the player is even allowed to choose where to jump in on the next level.
Of course it isn't the programmers' fault if the original coin-op is thoroughly unimaginative. They have at least done their best to turn the conversion into an acceptably working shoot-'em-up. The movement is a bit jerky, the scrolling dawdles and the graphics somehow taste of paper, but otherwise the ST version can be filed under hard-won victories.
The Commodore 64 version is odd in that, apart from the basic framework, it is a completely different game. Owing to the machine's limitations the enemies turn up on screen only sparsely, and the same goes for the player's bullets. The thing works all the same. Progress has been made more interesting by switching the scrolling direction several times. On the negative side are the separately loaded levels, the needlessly long delays after every keeling-over, and the title music, which whines along horribly off-key.
Both versions are playable basic romps, but the same formula has already been used a quadrillion times. The coin-op has nevertheless achieved some sort of popularity, so apparently this is what people want.
