Rotox
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRotox
1990 SyksyUusissa ja ihmeellisissä ohjelmointitekniikoissa on aina oma viehätyksensä, vaikka peli sitten olisikin Space invaders - klooni. Rotox ei sentään ole sellainen, mutta suoraviivainen ammuskelupeli kuitenkin. Uutta on pyörivä pelikenttä.
Ylhäältä kuvattu maisema on rakennettu monikulmioista, jotka pyörähtelevät ruudun alaosassa seisovan sankarin ympäri. Polygoniviidakossa harhaileva kommando on puolestaan lukinnut katseensa suoraan kohti kentän yläreunaa. Tehoste todellakin pistää pään pyörälle.
Rotoxin peli-idea on yksinkertainen. Kentät on jaettu yhdeksään osaan, joiden välillä ei aluksi pääse liikkumaan. Uusia kulkureittejä ilmestyy samaan tahtiin kuin lohkot saa tyhjennettyä möröistä. Kanistereita keräämällä cyborgin atleettiseen runkoon voi liittää lisää rautaa, kuten ohjusten ja sirpalepommien heittimiä. Tärkeisiin varusteisiin kuulu myös suihkurepun polttoaine, sillä hyppytaidottoman päähenkilön jalka lipeää helposti alla odottavaan tyhjyyteen.
Erikoinen tekninen toteutus yhdistettynä mystisesti mörähteleviin ääniin luo omalaatuisen, lähes unenomaisen tunnelman. Kymmentä epätodellista peliympäristöä kolutessaan väkisinkin unohtaa, että kyseessä on loppujen lopuksi perin tavanomainen toimintapeli. Pari raadollista perusheikkoutta pakottaa palaamaan arkeen. Kaikki vaivalla kerätyt aseet menettää yhdestä harha-askeleesta, jollaisia on yli-inhimillisen vaikea välttää. Latistavin epäloogisuus on siinä, että liikkuvat ja pyörivät tasopinnat eivät nappaa ukkelia mukaansa, vaan ne liukuvat hetkessä pois jalkojen alta.
Täytetty monikulmiografiikka pyörähtelee ruudulla varsin sulavasti. Onkin aika omituista, että jo pienikin popula tavanomaisia luikertajia hidastaa peliä melkoisesti, harvemmin kuitenkaan häiriöksi asti. Lisäelämien suhteen peli on miellyttävän antelias. Kuolema saa koittaa melkoisen monta kertaa ennen kuin game over tulee ja noutaa.
Rotoxin valttina oleva uutuudenviehätys saattaa karista varsin nopeasti, mutta tällöinkin jäljelle jää selvästi keskitasoa parempi ammuskelupeli, josta riittää mielekohennusta pitkäksi aikaa.
1990 SyksyNew and wondrous programming techniques always have a charm of their own, even if the game happens to be a Space invaders clone. Rotox at least isn't one of those, but it is a straightforward shoot-'em-up all the same. What's new is the rotating playfield.
The landscape, seen from above, is built from polygons that spin around the hero standing at the bottom of the screen. The commando roaming the polygon jungle, meanwhile, has its gaze locked straight on the top edge of the playfield. The effect really does make your head spin.
Rotox's game idea is simple. The levels are divided into nine sections, which at first you can't move between. New routes open up as fast as you manage to clear the blocks of bogeymen. By collecting canisters you can bolt more hardware onto the cyborg's athletic frame, such as missile and fragmentation bomb launchers. The important equipment also includes jetpack fuel, since the protagonist can't jump and easily loses its footing and slips into the void waiting below.
The unusual technical execution, combined with mysteriously growling sounds, creates a peculiar, almost dreamlike atmosphere. Scouring the ten unreal game environments, you can't help forgetting that this is, when all's said and done, a thoroughly ordinary action game. A couple of brutal basic weaknesses force you back down to earth. You lose all your hard-won weapons from a single misstep, and those are superhumanly hard to avoid. The most deflating piece of illogic is that moving and rotating platforms don't carry the little guy along with them; instead they slide out from underfoot in an instant.
The filled polygon graphics spin around the screen quite smoothly. So it's rather odd that even a small rabble of run-of-the-mill wrigglers slows the game down considerably, though seldom to the point of being a nuisance. When it comes to extra lives the game is pleasantly generous. Death gets to come calling a good many times before game over turns up to collect you.
The novelty value that is Rotox's trump card may wear off fairly quickly, but even then what's left is a clearly better-than-average shoot-'em-up that will keep your spirits up for a long time.
