Retrograde
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyRetrograde
1990 SyksyKun Thalamus julkaisee jotain, kuusnelosen omistajat pidättävät henkeään. On lupa odottaa fantastista grafiikkaa, ihmeellisiä uusia ohjelmointiniksejä, väriä ja välkettä. Pitkään hiljaiseloa viettäneen pelitalon uutuus on, kuten arvata saattaa, räiskintäpeli.
Juonesta viis, ideana on takoa tulitusnäppäintä sormi savuten. Kahteen suuntaan vierivästä pelialueesta maiseman yläosa on mustaa taivasta, joka on ängetty tupaten täyteen nopealiikkeisiä avaruuden muukalaisia. Metallihaarniskaisen sankarihahmon voi tunkea sekaan laserit paukkuen, jos uskaltaa. Alalaidassa on kapea maakaistale, jossa voi tallustaa jotakuinkin turvassa ja harventaa hirviöpopulaatiota lyhyen kantaman voimanyrkillä. Kapeasta alasta huolimatta maisemaan on mahdutettu tavattomasti väriä ja jopa Hawkeye-tyylinen päällekkäinen parallaksivieritys.
Kuolevat muukalaiset jättävät muistoksi arvoltaan vaihtelevia Ara-kuutioita, joilla voi ostaa aseita. Niitä voi tyypistä riippuen sijoitella kahteen, neljään tai kahdeksaan eri suuntaan, ja parhaimmillaan luoteja irtoaa yhdeksän kappaletta yhdellä laukauksella. Alun suppeaan asevalikoimaan tulee jokaisen tason jälkeen uutta, mutta mitään kovin omaperäistä en aseissa havainnut, vaihtelua on lähinnä ulkonäössä ja tehossa. Yksi hauskimmista on hieman R-typen tyyliin luikertava lasersäde.
Tason selvittämiseksi on kerättävä planeettapommeja, jotka viedään maanalaisiin luoliin. Tässä pystyyn vierivässä jaksossa on luotu todella fantastinen vaikutelma kikkailemalla väripaletin vaihdoilla. Viimeiseksi on vuorossa kiivas taistelu kookkaan ja graafisesti upean painajaisolennon kanssa.
Pelattavuudessa on sellainen peribrittiläinen perusmoka: kaiken pitää liikkua niin älytöntä vauhtia, ettei pelaaja mitenkään ehdi väistellä. Tätä on tasapainotettu lisäelämien helpolla saatavuudella. Itse asiassa niitä saa vähän liiankin helposti, sillä alkupuolen tasoille voisi jäädä huolettomasti norkoilemaan ja vaikka pyöräyttää pistelaskurin ympäri.
Retrograden holtiton pelituntuma antaa aihetta pieneen niuhottamiseen, mutta se on kuitenkin sen verran vauhdikas ja aisteja hivelevä kokonaisuus, että sitä voi varauksetta suositella kaikille räiskintänarkomaaneille.
1990 SyksyWhen Thalamus releases something, Commodore 64 owners hold their breath. You're entitled to expect fantastic graphics, amazing new programming tricks, colour and sparkle. The new release from this software house, which has been lying low for a long time, is, as you might guess, a shoot-'em-up.
Never mind the plot, the idea is to hammer the fire button till your finger smokes. In the play area, which scrolls in two directions, the upper part of the landscape is black sky, crammed chock-full of fast-moving aliens from space. You can shove your metal-armoured hero into the thick of them, lasers blazing, if you dare. Along the bottom edge runs a narrow strip of ground where you can plod along more or less safely and thin out the monster population with a short-range power fist. Despite the narrow space, the scenery packs in a tremendous amount of colour and even Hawkeye-style layered parallax scrolling.
Dying aliens leave behind, as keepsakes, Ara cubes of varying value, which you can use to buy weapons. Depending on the type, these can be set to fire in two, four or eight different directions, and at best nine bullets fly out with a single shot. The meagre initial selection of weapons gets new additions after every level, but I didn't spot anything very original in the weapons; the variation is mostly in looks and power. One of the most fun is a laser beam that wriggles along somewhat in the style of R-type.
To clear a level you have to collect planet bombs, which are taken down into underground caves. In this vertically scrolling section a truly fantastic effect has been created by playing tricks with palette switches. Last up is a fierce battle with a hefty and graphically superb nightmare creature.
The playability suffers from that quintessentially British basic blunder: everything has to move at such an insane speed that the player can't possibly dodge in time. This has been balanced out by making extra lives easy to come by. In fact you get them a bit too easily, since you could hang about carefree on the early levels and even spin the score counter right round.
Retrograde's reckless feel gives cause for a little nitpicking, but it is nonetheless such a fast-paced package and such a treat for the senses that it can be recommended without reservation to all shoot-'em-up junkies.
