Projectyle
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyProjectyle
1990 SyksyOdotellessamme jatkoa Speedballiin Electronic Arts ehti lykätä väliin hyvin samanhenkisen tuotoksen. Ei Projectyle silti ole mikään Speedball-klooni. Yhtäläisyydet tyssäävät siihen, että kummassakin pelissä sysitään palloa maaliin.
Kentällä riehuu samaan aikaan peräti kolme joukkuetta. Aluekaan ei ole tavallinen neliö, vaan se jaettu viiteen osaan. Aloitus tapahtuu keskikentällä, josta pallo yritetään tönäistä putkea pitkin johonkin ympäröivistä neljästä kentästä. Näistä kolmessa on yhden joukkueen maali ja neljäs on 'paniikkialue', jossa on kaikkien joukkueiden maalit.
Pelaajat liikkuvat eräänlaisella levitaatiolautasella, jonka pyöreä muoto saa ne näyttämään jonkin eksoottisen lautapelin pahvisilta pelimerkeiltä. Niiden ohjaamiseen ei tahdo saada kunnon tuntumaa, sillä ne kimpoilevat ja liukuvat pitkin kenttää kuin pingispallot. Onneksi ohjauksessa on sellainen näppärä puoliautomatiikka, että tulitusnäppäintä painamalla ukko singahtaa aina suoraan palloa kohti.
Liigassa on kahdeksan joukkuetta, joilla on oma kotikenttänsä. Tämä ei ole pelkästään tekosyy käyttää erilaisia taustagrafiikoita, sillä myös kentän pinnoitteissa on eroa. Esimerkiksi Devilsien kentässä on mukavasti pitoa, kun taas Manic Moosen kaukalossa pelaajat poukkoilevat kuin öljytyllä parketilla rullaluistimet jalassa.
Lukuisista taulukoista ja menuista voi seurata liiga- ja maalintekijätilastoa sekä muutella pelin ominaisuuksia. Viisimiehistä joukkuetta varten varastossa on kahdeksan pelaajaa, joista voi valita mieleisensä. Niiden ominaisuuksia voi myös muutella otteluiden välillä, kunhan onnistuu keräämään rahaikoneita ottelun aikana. Kenttä on täynnä muitakin hauskoja sekä vähemmän hauskoja ikoneita, joiden sopivuudesta urheilupeliin voisi keskustella. Hidastetut uusinnat ovat sitäkin tarpeellisempia, sillä usein pallo lipsahtaa kassiin katsetta nopeammin. Kaupanpäällisiksi saa läjän hyväsoundista musiikkia, josta tosin voivat nauttia vain ne joilla on kaksipuoleinen levyasema.
Pienen totuttelun jälkeen pelin nopea tempo imaisee väkisin mukaansa. Sillä seurauksella, että muutaman tunnin kuluttua joystickia pitelevä käsi oli pahasti turvoksissa ja värjäytynyt mustaksi imukupeista. Ei Projectyle sentään päihitä Speedballia tai vanhaa kunnon jalkapalloa, mutta ainakin futurististen urheilupelien sarjassa se on harvinaisen onnistunut.
1990 SyksyWhile we've been waiting for the sequel to Speedball, Electronic Arts has managed to slip in a production of very much the same spirit. Projectyle is still no Speedball clone, though. The similarities grind to a halt at the fact that in both games you shove a ball into a goal.
No fewer than three teams run riot on the pitch at the same time. Nor is the arena an ordinary square; it's divided into five sections. Play starts in the centre field, from which you try to nudge the ball along a tube into one of the four surrounding fields. Three of these each hold one team's goal, and the fourth is the 'panic zone', which has the goals of all the teams.
The players get around on a sort of levitation saucer, whose round shape makes them look like the cardboard counters of some exotic board game. It's hard to get a proper feel for steering them, since they bounce and slide around the pitch like ping-pong balls. Luckily the controls have a handy bit of semi-automation: press the fire button and your man always shoots straight towards the ball.
The league has eight teams, each with its own home ground. This isn't just an excuse to use different background graphics, since the pitch surfaces differ too. The Devils' pitch, for example, has nice grip, whereas in Manic Moose's rink the players bounce around like someone on roller skates on an oiled parquet floor.
From numerous tables and menus you can follow the league and top-scorer statistics and tweak the game's settings. For the five-man team there are eight players in stock, and you can pick the ones you like. Their attributes can also be tweaked between matches, as long as you manage to collect money icons during the match. The pitch is full of other fun and not-so-fun icons too, whose place in a sports game is open to debate. The slow-motion replays are all the more necessary, since the ball often slips into the net faster than the eye can follow. Thrown into the bargain is a pile of good-sounding music, which, mind you, only those with a double-sided disk drive get to enjoy.
After a little getting used to, the game's fast pace sucks you in whether you like it or not. With the result that a few hours later the hand holding the joystick was badly swollen and stained black from the suction cups. Projectyle doesn't quite beat Speedball or good old football, but at least in the futuristic sports game class it's an unusually successful effort.
