Speedball
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySpeedball
1989 KevätPitkän, liian pitkän, tauon jälkeen englantilainen ohjelmoijaryhmä Bitmap Brothers lunastaa Xenonin antamat lupaukset Speedballilla. Joukkion ensimmäinen pelihän oli silkkaa mannaa ampumispelien ystäville. Upea, metallinhohtoinen grafiikka ja älykkäät äänitehosteet eivät jättäneet ketään kylmäksi, vähiten peliarvostelijoita, jotka kehuivat pelin maasta taivaaseen.
Sama ote näkyy myös uutukaisessa pelissä. Ensimmäisenä silmään pistää luonnollisesti erittäin metallinen grafiikka ja tehokas animaatio. Äänipuolella David Whittakerin musiikki on kehittynyt huomattavasti hänen ensimmäisistä 16-bittisistä yritelmistään. Sitten hieman pelin ideasta: Speedball sijoittuu kauas tulevaisuuteen, jolloin ihmiskunnan huvit ovat rajoittuneet pääasiassa työssä käymiseen, makkaran (keinotekoisen tietysti) syömiseen ja Speedball-nimisen pelin katsomiseen töllöstä. Speedballissa kaksi viisihenkistä joukkuetta pelaa suorakulmion muotoisella kentällä käsipallon sukuista peliä. Kentän molemmissa päissä on maali ja tavoitteena on yksinkertaisesti saada pelipallo (tottakai metallinen) maaliin. Keinot ovat vapaat.
Ja tässä pelissä vanha fraasi "keinolla millä hyvänsä" otetaan kirjaimellisesti. Koska pelin henki on voittaminen, ei ole niin kauhean tärkeää, jos vastustajalta lähtee elämä. Väkivaltaa löytyy siis vaikka sadalle muulle pelille jakaa. Verta ei kylläkään näy (sääli!), mutta pelaajat hakkaavat, liukutaklaavat, murjovat, runnovat ja muutenkin kommunikoivat sivistyneesti aivan kiitettävästi.
Silloin tällöin kentälle ilmestyy myös eräänlaisia kolikoita ja kirjaimia. Keräämällä tarpeeksi kolikoita voi pelin jälkeen lahjoa tuomareita ja ajanottajia, hankkia itselleen lisää voimaa ja vauhtia sekä aiheuttaa pientä häppää vastustajalle. Kirjainten kerääminen saa aikaan kaikenlaisia mukavia efektejä kesken pelin, kuten kääntää vastapelaajan joystickohjauksen päinvastaiseksi (mikä saa tietysti aikaan suunnatonta huvia). Muutakin kivaa löytyy energiapalloista lisävoimaan ja vastustajan jähmettämiseen asti.
Voiko peli olla mitään muuta kuin loistava, kun kaikkeen edellä mainittuun lisätään vielä erinomainen pelattavuus? Lähes täydelliseenkin peliin mahtuu pikku miinus: en saanut installoitua sitä omalle pikku söpölle kovalevylleni, jota rakastan enemmän kuin postimerkkikokoelmaani.
1989 KevätAfter a long, far too long, break, the English programming team Bitmap Brothers makes good on the promises of Xenon with Speedball. The gang's first game was, after all, pure manna for fans of shooting games. The superb, metallic-sheened graphics and clever sound effects left no one cold, least of all the game reviewers, who praised the game to the skies.
The same touch shows in the brand-new game too. The first thing to catch the eye is naturally the extremely metallic graphics and the effective animation. On the sound side, David Whittaker's music has come on considerably since his first 16-bit efforts. Then a little about the idea of the game: Speedball is set in the far future, when humanity's amusements have been reduced mainly to going to work, eating sausage (artificial, of course) and watching a game called Speedball on the telly. In Speedball two five-man teams play a game related to handball on a rectangular pitch. There's a goal at each end of the pitch and the aim is simply to get the ball (metallic, naturally) into the goal. Any means are allowed.
And in this game the old phrase "by any means necessary" is taken literally. Since the spirit of the game is winning, it doesn't matter all that terribly much if an opponent happens to lose their life. So there's enough violence to share out among a hundred other games. You don't see any blood, mind you (pity!), but the players hit, slide-tackle, batter, pummel and otherwise communicate in a most commendably civilised manner.
Every now and then some sort of coins and letters also appear on the pitch. By collecting enough coins you can, after the match, bribe the referees and timekeepers, get yourself more strength and speed, and cause the opposition a spot of bother. Collecting letters brings about all sorts of nice effects mid-match, such as reversing the opposing player's joystick controls (which naturally causes immense amusement). There's other fun stuff too, from energy balls to extra power and freezing the opponent.
Can the game be anything other than brilliant, when on top of all the above you add excellent playability? Even a nearly perfect game has room for a little minus: I couldn't install it on my own cute little hard disk, which I love more than my stamp collection.
