Heavy Metal
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyHeavy Metal
1990 SyksyKlassisten Beach Head -pelien tekijät päättivät pistää vanhan formaattinsa vieläkin paremmaksi. Pois on jäänyt tasoihin jaettu pelisysteemi ja turhat taustajuonet. Poissa on paha diktaattori ja sämplätyt karjahdukset. Jäljellä on vain iso kasa raskasta sotakalustoa, ja kun tähän soppaan lisätään vielä taktinen elementti yhdistämään eri välipelit toisiinsa ja jatkuva armeijan arvoasteikossa kiipiminen on tuloksena Heavy Metal.
Heavy Metalissa annetaan pelaajan käyttöön jopa kolme erityyppistä tuhoamislaitosta. Ampua saa niin tankkisimuista tutulla M1A1 Abramsilla, ei-niin-tutulla ADATilla (Air Defence Anti-Tank System) ja nopsalla hyökkäysajoneuvolla, FAVilla. Kaikista on tehty oma pienoinen 'pelinsä', joita jokaista yhdistää vain runsas ampuminen. Abramsin ajeluun on saatu sisällytettyä jopa aivan simulaattorin tuntumaa nopeine 3-D polygonigrafiikkoineen. ADATilla ampuminen onnistuu tähtäimen takana istuen ja konekiväärillä röpötellen, ja FAVilla saa sekä ampua että ajaa.
Aluksi täytyy osoittaa taitonsa näissä jokaisessa laitteessa ennen kuin pääsee tositilanteisiin eli taktiseen sodankäyntiin, jossa pelaajalle annetaan pienoinen armeija ja päämaja puolustettavaksi. Joukoille saa jaella yksinkertaisia liikkumiskäskyjä, ja halutessaan voi taisteluita hoidella itse toimintamoodissa. Pitkähkön taistelun jälkeen pelaajalle jaetaan urakehitykseen vaikuttavia pisteitä ja kenraali antaa sanallisen arvostelun pelaajan toimista. Ja sitten vain uuteen taisteluun lisäkokemusta hankkimaan.
Syyt siihen, miksi Heavy Metal alkaa vauhdikkaasta ampumisesta ja strategioinnista huolimatta hiljalleen tympäistä lienevät lähinnä tehtävävalikoiman suppeus (1 tehtävä!) ja se yksinkertainen tosiasia, että pelissä on mahdoton kuolla vaikka häviäisikin. Viiden Tähden Kenraalin arvon saavuttaminen on ainoa kiintopiste koko pelissä, ja kuolemattomuuden johdosta sekin on vain ajan kysymys.
Grafiikka toimii siinä missä äänetkin, huolimatta siitä että ne vaikuttavatkin hieman vanhanaikaisilta, ja multiload tappaa melko varmasti kiinnostuksen kasettiversioihin.
Kaikkein eniten ihmetyttää pelin copyright vuodelle 1988. Se pistää miettimään mitähän näidenkin kahden vuoden aikana on tapahtunut. Ihan hyvä peli jonkin aikaa, vaan ei mitään mullistavaa.
1990 SyksyThe makers of the classic Beach Head games decided to go one better on their old format. Gone is the level-based game system and the pointless background plots. Gone is the evil dictator and the sampled roars. All that's left is a big pile of heavy military hardware, and when you add to this stew a tactical element linking the various sub-games together, plus a constant climb up the army's ranks, the result is Heavy Metal.
Heavy Metal puts no fewer than three different kinds of destruction machinery at the player's disposal. You get to shoot with the M1A1 Abrams familiar from tank sims, the not-so-familiar ADAT (Air Defence Anti-Tank System) and a nippy attack vehicle, the FAV. Each one has been made into its own little 'game', and all they have in common is plenty of shooting. Driving the Abrams even manages to include a genuine simulator feel, with fast 3-D polygon graphics. Shooting with the ADAT is done sitting behind the sights and rattling away with a machine gun, and with the FAV you get to both shoot and drive.
First you have to prove your skill on each of these machines before you get to the real thing, that is, tactical warfare, where the player is given a small army and a headquarters to defend. You can hand out simple movement orders to your troops, and if you like you can handle the battles yourself in action mode. After a longish battle the player is awarded points that affect career progress, and the general gives a verbal assessment of the player's conduct. And then it's straight off to a new battle to gain more experience.
The reasons why Heavy Metal, despite all the fast-paced shooting and strategising, slowly starts to get tiresome are probably mainly the narrow range of missions (1 mission!) and the simple fact that it's impossible to die in the game even if you lose. Reaching the rank of Five Star General is the only fixed point in the whole game, and thanks to your immortality even that is just a matter of time.
The graphics do the job just as the sound does, even though both come across as a little old-fashioned, and the multiload will almost certainly kill off any interest in the cassette versions.
What puzzles me most of all is the game's copyright date of 1988. It makes you wonder what on earth has been going on during these two years. A perfectly decent game for a while, but nothing revolutionary.
