Full Metal Planet
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyFull Metal Planet
1990 KevätInfogrames on siitä harvinainen pelitalo, että sille on tärkeintä ideoiden tuoreus. Tällä kertaa nämä sympaattiset gallialaiset ovat ottaneet käsittelyyn tulevaisuuteen sijoittuvan strategisen lautapelin.
Full Metal Planetin ideana on laskeutua metalleja pursuavalle planeetalle ja kahmia parissa tusinassa siirrossa rikkauksia minkä kerkiää. Planeetan pintaa simuloi kuusikulmaisista ruuduista muodostettu pelikenttä, joka on puoliksi veden peitossa. Apilan muotoisen tukialuksen ruumasta löytyy kahdentyyppisiä kulkuvälineitä: robotit ja proomut rahtaavat metallilohkareita, kun taas tankit ja tykkiveneet huolehtivat sotilaallisista operaatioista. Mielenkiintoisin väline on Weather Hen, eräänlainen robottitehdas, joka pystyy muokkaamaan metallilohkareista uutta kalustoa.
Liikkumista hankaloittaa satunnaisesti vaihtuva vuorovesi, joka voi jättää maakulkuneuvot veden saartamaksi tai veneet nalkkiin kuivalle maalle. Niinpä käytetyimmät maareitit kannattaa varmistaa ponttoonisilloilla.
FMP on siitä erikoinen strategiapeli, että siihen voi osallistua kahdesta neljään pelaajaa ja kaikki tietokone versus ihminen -yhdistelmät ovat sallittuja. Aluksi onkin varsin valaisevaa seurata neljän tietokonepelaajan temmellystä. Yksinäinen nurkassa nyhertäminen voi olla helpoin tapa voittaa, mutta rehti pelimies ryhtyy sotasille. Voimasuhteita voi keikauttaa harrastamalla miehekästä tykkivenediplomatiaa, eli valloittamalla vihollisen tukialuksen, mutta jos pelaajia on enemmän kuin kaksi, niin myös vihollisen kanssa liittoutuminen on mahdollista.
Sääntöjen sisäistäminen vie aikansa, mutta kun pelistä pääsee jyvälle, niin alkaa arvostaa sen aukotonta sisäistä logiikkaa ja loppuun asti harkittuja hienouksia. Esimerkiksi vihollisen kulkuvälineen tuhoamiseen tai valloittamiseen tarvitaan aina kaksi yksikköä, minkä vuoksi sotatoimien lopputulosta on yllättävän vaikea ennakoida. Miettimisajaksi voi säätää 1-9 minuuttia ja se pätee sekä tietokoneeseen että pelaajiin.
Tummanpuhuva grafiikka ja metalliset äänet eivät ole loisteliaita, mutta luovat oikean tunnelman. Pelin ainoa vakavampi puute on siinä, että kenttiä on vain yksi, mutta toisaalta shakkilaudallakin on vain kahdenvärisiä ruutuja. Lyhyesti sanottuna FMP sisältää klassikon perusainekset: yksinkertainen perusidea, mutta rajattomasti mahdollisuuksia. FMP on hyvä valinta sellaisille pelihenkilöille, jotka vieroksuvat "oikeaoppisten" strategiapelien monimutkaisuutta, mutta pitävät aivoja työllistävästä ajanvietteestä.
1990 KevätInfogrames is a rare kind of games house in that what matters most to it is freshness of ideas. This time these likeable Gauls have taken on a strategic board game set in the future.
The idea of Full Metal Planet is to land on a planet bursting with metals and grab as much wealth as you can in a couple of dozen moves. The planet's surface is simulated by a playing field made up of hexagonal tiles, half of it covered in water. In the hold of the clover-shaped mothership you'll find two types of vehicle: robots and barges haul chunks of metal, while tanks and gunboats take care of military operations. The most interesting vehicle is the Weather Hen, a kind of robot factory that can turn chunks of metal into new hardware.
Movement is made trickier by the randomly changing tide, which can leave land vehicles surrounded by water or boats stranded high and dry. So it's worth securing the most used land routes with pontoon bridges.
FMP is an unusual strategy game in that two to four players can take part, and all computer-versus-human combinations are allowed. At first it's actually quite illuminating to watch four computer players romping about. Puttering away alone in a corner may be the easiest way to win, but an upstanding gamer goes off to play at war. You can tip the balance of power by indulging in manly gunboat diplomacy, i.e. by capturing the enemy's mothership, but if there are more than two players, allying with the enemy is also possible.
Getting the rules to sink in takes its time, but once you get the hang of the game you start to appreciate its watertight internal logic and its subtleties, thought through to the last detail. For example, destroying or capturing an enemy vehicle always takes two units, which makes the outcome of military action surprisingly hard to predict. The thinking time can be set to 1-9 minutes, and it applies to both the computer and the players.
The sombre graphics and metallic sounds aren't brilliant, but they create the right atmosphere. The game's only more serious shortcoming is that there's only one map, but then again, a chessboard only has squares in two colours too. In short, FMP contains the basic ingredients of a classic: a simple basic idea, but unlimited possibilities. FMP is a good choice for those gaming persons who shy away from the complexity of "proper" strategy games but enjoy a pastime that gives the brain some work.
