Dynasty Wars
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDynasty Wars
1990 SyksyCapcomin kolikkopelistä käännetty Dynasty Wars kuuluu mätkimispelien sukukuntaan, tähän jättimäiseen yksitoikkoisuuden monumenttiin. Eroa triljoonaan Street Fighter -kopioon on sentään sen verran, että vaihteeksi sankari kalisuttaa hilparaansa ylvään orin selässä.
Kuten nimikin vihjaa, peli on keisaridynastioiden ajan Kiinan sijoittuva taistelunäytös, jossa valittavana on neljä ylvästä sotaherraa. Hurmeiselle kentälle voi myös ottaa seurakseen toisen lordin rinnalleen kirmailemaan. Jaloissa pyöriskelevän sotamiesmassan niittämiseen käytetään pitkävartista huitomisvälinettä, jonka iskuvoimaa voi säädellä portaattomasti. Energiankulutusta ilmentää myös lähikuva sankarin vääntelehtivästä naamataulusta. Miksikään mielikuvituksen riemuvoitoksi vihollisten rynnäköintiä ei voi luonnehtia, sillä samat sapeli- ja jousimiesten kolmirivistöt toistuvat loputtomiin. Ainoastaan muutamat katapultit ja piikkinuijaa heiluttavat kenraalit rikkovat yksitotista etenemistä.
Sankarin istuttamisesta satulaan olisi voinut kehitellä monta nokkelaa käännettä, mutta Dynasty Warsissa pelaaja on vain tavallista isompi ja kömpelömpi maalitaulu. Ideanpuutteen aiheuttamaa apatiaa vielä pahentaa hahmojen tökkivät liikkeet ja taustatekstuurin lievä töhryisyys. Pelituntuma on aivan hyväksyttävän rajoilla vaihdellen kohtuullisen sujuvasta kärpäspaperin nielemiseen.
Pelin parasta antia ovat upeat alku- ja loppukuvat. Varsinkin sotalordien potreteissa on paljon samaa tehoa ja hiottua tyylikkyyttä kuin parhaissa japanilaisissa sarjakuvissa. Paha kyllä kuvien jälkeen pelin toimintaosuus on sitten sitäkin järkyttävämpi antikliimaksi.
Kaiken järkeilyn vastaisesti Dynasty Wars pitää pihdeissään melko pitkään, mistä todistaa sekin, että jo ensimmäisenä pelipäivänä otin mittaa kahdeksannesta kenraalista. Ehkä olisi syytä mainita, että juuri tuon verran pelissä on kenttiä.
1990 SyksyConverted from Capcom's coin-op, Dynasty Wars belongs to the beat-'em-up clan, that gigantic monument to monotony. It does at least differ from the trillion Street Fighter copies in that, for a change, the hero rattles his halberd from the back of a proud stallion.
As the name suggests, the game is a battle spectacle set in China in the age of the imperial dynasties, with four proud warlords to choose from. You can also take a second lord along to frolic at your side on the gory field. The mass of foot soldiers milling about at your feet is mown down with a long-handled swatting implement whose striking power can be adjusted steplessly. Energy use is also shown by a close-up of the hero's contorting mug. The enemy charges can hardly be called a triumph of the imagination, since the same three-deep ranks of sabre- and bowmen repeat endlessly. Only a few catapults and spiked-club-swinging generals break up the monotonous advance.
Putting the hero in the saddle could have been worked up into many a clever twist, but in Dynasty Wars the player is just a bigger and clumsier target than usual. The apathy brought on by the lack of ideas is made worse still by the characters' jerky movements and the slight smudginess of the background textures. The feel of the game sits right on the borderline of acceptable, varying from reasonably smooth to swallowing flypaper.
The best the game has to offer is the superb opening and ending pictures. The warlords' portraits in particular have much of the same punch and polished style as the best Japanese comics. Sadly, after the pictures the action part of the game is all the more shocking an anticlimax.
Against all reason, Dynasty Wars keeps you in its grip for quite a while, as witnessed by the fact that on my very first day of play I was already taking on the eighth general. Perhaps I ought to mention that that is exactly how many levels the game has.
