Double Dribble
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDouble Dribble
1990 SyksyJuupajoen junttien jumppaklupin keskushyökkääjä etenee (dribble, dribble, dribble) kurottautuu mahtavaan heittoon ja survaisee pallon renkaan sisään (donk, kataboom!). Varmaankin jo arvasit, että Double Dribble yrittää vangita moduulipalikkaan hauskan joukkueurheilun, jossa pompotellaan palloa ja yritetään osua renkaaseen ripustettuun rikkinäiseen säkkiin.
Kuvakulma on sivulta yläviistosta ja kerralla kenttää näkyy noin puolet. Pelistä löytyvät vapaaheitot, kolmenpisteen raja ja lähietäisyydeltä tehtävät donkkaukset, jotka esitetään ruudun täyttävällä kuvasarjalla. Viisimiehisen joukkueen yhteispeli sujuu siten, että pallo syötetään aina lähimmälle katseen suunnasta löytyvälle kaverille. Kuvaruudun ulkopuolelle tosin ei voi syötellä, mikä on aika hölmö ratkaisu.
Pieni mokaus on myös puolustuspelissä. Nimittäin aktiivinen mies ilmaistaan vilkuttamalla, muinkä vuoksi se hukkuu helposti miesmassaan, sillä spriteilla on muutenkin taipumusta epämääräiseen välkkymiseen. Kaikista näkemistä typeristä ideoista ylityperin on väliajalla pakkosyötettävä 'tanssinäytös'.
Tietokonevastustajan lähes sataprosenttinen heittotarkkuus on epäreilua, varsinkin kun omista heitoista voi tulla huti jopa sellaisessa tilanteessa, että ukkeli seisoo korin alla, vastustajaa ei näy mailla eikä halmeilla ja pallo yritetään donkata sisään korirengas soiden. Kaksinpeli on tasapuolisempaa ja muutenkin nautittavampaa.
DD on pelaamiseen kelpaavaa sähäkkää sujahtelua kentän laidalta toiselle, josta kuitenkin jää pikkuisen rutiinimainen tusinatuotteen vaikutelma. Toisaalta eipä koripallopeliä kovin monella tavoin voi toteuttaa.
1990 SyksyThe centre forward of the Juupajoki Hicks' Gym Club advances (dribble, dribble, dribble), stretches for a mighty shot and rams the ball through the hoop (donk, kataboom!). You've probably guessed by now that Double Dribble tries to capture on a cartridge that fun team sport where you bounce a ball about and try to hit a torn sack hung from a hoop.
The view is from the side and diagonally above, and about half the court is visible at a time. The game has free throws, the three-point line and close-range dunks, which are shown as a full-screen animation sequence. Teamwork in the five-man team works so that the ball is always passed to the nearest teammate in the direction you're facing. You can't pass off-screen, though, which is a pretty daft decision.
There's a small slip-up in the defensive game too. The thing is, the active man is indicated by flashing, which is why it easily gets lost in the crowd of players, since the sprites have a tendency to flicker vaguely as it is. Of all the stupid ideas I've seen, the stupidest of the lot is the 'dance show' that gets force-fed to you at half-time.
The computer opponent's almost hundred-percent shooting accuracy is unfair, especially as your own shots can miss even in a situation where your little guy is standing under the basket, there's neither hide nor hair of an opponent, and the ball is being dunked in with the rim ringing. Two-player mode is fairer and more enjoyable anyway.
DD is playable, zippy whizzing from one side of the court to the other, which nevertheless leaves a slightly routine, dime-a-dozen impression. Then again, there aren't all that many ways you can do a basketball game.
