Deathtrack
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDeathtrack
1990 SyksyAmerikkalainen Dynamix on paiskinut viime aikoina töitä todella ahkerasti, siitä todisteena kuukauden sisällä ilmestyneet pelit Die Hard, MechWarrior, David Wolf - Secret Agent ja Deathtrack. Deathtrack on tulevaisuuteen sijoittuva autopeli Mad Maxin tyyliin. Pelaaja valitsee ensin auton kolmesta mahdollisesta, varustaa sen mitä rankimmilla aseilla ja puskureilla ja kaasuttaa yhdelle paristakymmenestä radasta kilpailemaan muutaman muun aivan yhtä hullun kuskin kanssa.
Idea on siis futuristinen autokisa. Voittaja saa palkinnoksi rahaa ja kunniaa, mitäs muuta. Kisan voittaa joko ajamalla ensimmäisenä maaliin tai vaihtoehtoisesti ainoana. Siksi autot varustellaan hurjilla ja monimutkaisilla asejärjestelmillä. Ainoa sääntö on, että sääntöjä ei ole. Ajamisen ja ammuskelemisen lisäksi pelistä ei sitten paljon muuta löydykään, lukuunottamatta satunnaisia hämäräperäisiä tyyppejä, jotka tarjoavat rahaa jos pelaaja hoitelee sen ja sen kuskin pois pelistä seuraavan kisan aikana.
Dynamix on erikoistunut 3-D-vektorigrafiikkaan ja sellaisen ympärille tämäkin peli rakentuu. Peli on kuvattu auton sisältä, kuskin paikalta. Maisema on ankea ja rata kiemurtelee kuin merisairas käärme auton alla. Mittaristossa on normaalien mittarien lisäksi erilaisia tietoja asejärjestelmien tiloista ja varoittaapa se myös kohti tulevista ohjuksista ja muista epämiellyttävistä yllätyksistä. Tuulilasiin heijastuu välillä tietoja muista kilpailijoista ja kisan edistymisestä, sekä erilaisia tietokonenäyttöjä, pääasiassa aseiden tähtäimiä ja etäisyyslukemia. Alkuvaikutelma on siis todella upea.
Vasta kun peliä alkaa oikein tosissaan pelata, havaitsee kuinka pintapuolinen ja keskeneräinen se itse asiassa on. Koko peli koostuu vain auton varustelusta ja pienestä huristelusta radalla. Suurin puute on vaikeuden puute ja toisaalta - vaikeus. Aluksi peli on aivan liian helppo, auto pysyy tiessä kuin liimattu, eikä rattiin tarvitse liiemmin edes koskea. Sitten kun joku toinen auto ilmaantuu tähtäimeen, painaa vain tulitusnappia ja se siitä. Mutta sitten kun peliin tulee vaikeutta (myöhemmillä tasoilla), niin sitä tulee kerralla aivan liikaa. Auto räjähtää alta aikayksikön ja turhautuneisuus valtaa alaa.
Deathtrack on hieno idea, mutta sitä olisi voinut viedä paljon paljon pidemmälle. Tällaisenään peli ei ole siihen upotetun rahamäärän arvoinen.
1990 SyksyAmerica's Dynamix has been slaving away really hard lately, as witnessed by the games released within a single month: Die Hard, MechWarrior, David Wolf - Secret Agent and Deathtrack. Deathtrack is a car game set in the future, in the style of Mad Max. The player first picks a car from the three on offer, kits it out with the meanest weapons and bumpers going, and guns it onto one of twenty-odd tracks to race against a few other drivers who are every bit as crazy.
So the idea is a futuristic car race. The winner gets money and glory as a prize, what else. You win a race either by being first across the finish line or, alternatively, the only one. That's why the cars are kitted out with ferocious and complicated weapon systems. The only rule is that there are no rules. Apart from driving and shooting there isn't much else to be found in the game, except for the occasional shady characters who offer money if the player takes such-and-such a driver out of the game during the next race.
Dynamix specialises in 3-D vector graphics, and this game too is built around them. The game is viewed from inside the car, from the driver's seat. The landscape is dreary and the track writhes under the car like a seasick snake. Besides the normal gauges, the dashboard shows various information on the status of the weapon systems, and it even warns you of incoming missiles and other unpleasant surprises. Every now and then information about the other competitors and the progress of the race is projected onto the windscreen, along with various computer displays, mainly weapon sights and range readings. So the first impression is really superb.
Only when you start playing the game in earnest do you notice how superficial and unfinished it actually is. The whole game consists of nothing but kitting out the car and a bit of whizzing around the track. The biggest shortcoming is the lack of difficulty and, on the other hand - difficulty. At first the game is far too easy, the car sticks to the road as if glued, and you hardly even need to touch the steering wheel. Then when some other car appears in your sights, you just press the fire button and that's that. But then when difficulty does arrive in the game (on later levels), far too much of it arrives all at once. The car blows up in no time flat and frustration takes over.
Deathtrack is a fine idea, but it could have been taken much, much further. As it stands the game isn't worth the amount of money you'd sink into it.
