Damocles
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDamocles
1990 SyksyPaul Woakesin Damocles on yksi pelihistorian odotetuimmista suurteoksista. Usean vuoden odottelun ja vielä useamman väärän hälytyksen jälkeen peli alkoi jo tuntua epätodelliselta myytiltä.
Damocles on suoraa jatkoa Mercenaryyn, niinkin suoraa, että peliaseman voi ladata Escape from Targista tai Second Citystä. Sankariroolina on edeltäjistä tuttu yksinäinen onnensoturi, joka on valmis tarttumaan jokaiseen rahalta haisevaan tilaisuuteen. Nyhtämisen kohteena on Eris-planeetan presidentti, jonka yllä leijuu niin sanotusti Damokleen miekka, tosin törmäyskurssilla olevan komeetan hahmossa.
Jo pelin johdanto räväyttää silmille täyden teholautauksen. Sankarin alus syöksyy aurinkokunta Gammaan, läpäisee Eriksen ilmakehän ja lipuu automaattiohjauksella Capital Cityn avaruussatamaan. Matka jatkuu V.I.P Limusiinilla presidentinpalatsiin, jossa huolestunut päämies paljastaa uhkaavan katastrofin yksityiskohdat. Koko tapahtumaketju on kuin yksi huikea kamera-ajo ilman katkoksia.
Täytetyllä vektorigrafiikalla muotoiltuun aurinkokuntaan kuuluu yhdeksän planeettaa ja yhdeksäntoista kuuta. Lähes kaikilla voi vierailla ja useissa on vähintään yksi kaupunki. Tästä varsin mittavasta heinäsuovasta pitäisi löytää se neula, jolla Damocles-komeetta puhkaistaan. Pelaajalle annetaan heti alussa tarpeelliset johtolangat, mutta niitä seuraamalla löytyvä ratkaisu on vasta yksi viidestä mahdollisesta.
Mercenarya pelanneet tuntevat olonsa välittömästi kotoisaksi keskellä Damocleen tieverkostoja, salaperäisiä esineitä ja johdattelevia viestejä. Tuttuun tapaan käytössä on myös vaikuttava valikoima kulkuvälineitä avaruusaluksista maamönkijöihin. Sekä tietysti teleportteja, joiden avulla voi välttyä niukkaa armonaikaa huolestuttavasti kuluttavalta avaruusmatkailulta.
Nopeaksi hiottu vektorigrafiikka ei tällä vuosikymmenellä ole enää sensaatio, mutta sen luoma illuusio toimivasta maailmasta on poikkeuksellisen vaikuttava. Kun esimerkiksi on astunut sisälle rakennukseen, ikkunan läpi voi nähdä pihalle parkkeeratun aluksen ja horisontissa loistavat taivaankappaleet. Vektoreista taiottujen muotojen määrä on suunnaton: Acheronin Sphiksit, Dionin tuulimyllyt, Midaksen 16 miljoonaa numeroitua pyramidia, pilvenpiirtäjän seinässä vilkkuva valomainos "Buy an Acme Suit" ja niin poispäin. Pelkästään päämäärättömässä kiertoajelussa vierähtää pari tuntia leppoisasti. Äänipuolelta en paljoa odottanut, mutta Mercenaryn kuusnelosversion tasoa olevat piipitykset ja suhinat ovat masentava rimanalitus.
Joitain epämääräisiä taisteluita lukuunottamatta Damocles on "vain" seikkailupeli. Mutta seikkailuista pitäville se on unelmien täyttymys. Parasta varata viereen iso pinkka A-nelosia karttojen, esinelistojen ja koordinaattien kirjaamista varten, sillä tässä peliuniversumissa tulet viihtymään pitkään. Siitä pitää huolen myös Woakesin letkeä huumori. Damocles näyttää, mistä aineksista klassikot tehdään.
1990 SyksyPaul Woakes's Damocles is one of the most eagerly awaited magnum opuses in gaming history. After several years of waiting and even more false alarms, the game had already begun to feel like an unreal myth.
Damocles is a direct sequel to Mercenary, so direct in fact that you can load in your saved position from Escape from Targ or Second City. The hero's role is the lone soldier of fortune familiar from the earlier games, ready to seize every opportunity that smells of money. The mark to be fleeced this time is the president of the planet Eris, over whom hangs, so to speak, the sword of Damocles, albeit in the shape of a comet on a collision course.
The game's intro alone blasts a full-power charge right into your eyes. The hero's ship plunges into the Gamma solar system, pierces the atmosphere of Eris and glides on autopilot into the spaceport of Capital City. The journey continues by V.I.P Limousine to the presidential palace, where the worried head of state reveals the details of the looming catastrophe. The whole chain of events is like one breathtaking tracking shot without a single cut.
The solar system, shaped in filled vector graphics, contains nine planets and nineteen moons. Almost all of them can be visited and many have at least one city. From this rather sizeable haystack you have to find the needle with which to pop the Damocles comet. The player is given the necessary clues right at the start, but the solution found by following them is only one of five possible ones.
Anyone who has played Mercenary will feel instantly at home amid Damocles's road networks, mysterious objects and hint-dropping messages. As usual there's also an impressive range of vehicles at your disposal, from spaceships to ground buggies. And of course teleports, which spare you space travel that eats alarmingly into your scant time of grace.
Vector graphics honed for speed are no longer a sensation this decade, but the illusion of a working world they create is exceptionally impressive. For example, once you've stepped inside a building, you can see through the window the ship parked outside and the heavenly bodies shining on the horizon. The number of shapes conjured out of vectors is enormous: the Sphinxes of Acheron, the windmills of Dion, the 16 million numbered pyramids of Midas, the "Buy an Acme Suit" neon sign flashing on the wall of a skyscraper, and so on and so forth. A couple of hours slip pleasantly by on an aimless sightseeing tour alone. I didn't expect much on the sound side, but the beeps and hisses, on a par with the Commodore 64 version of Mercenary, are a depressing failure to clear even that bar.
Apart from some vague battles, Damocles is "only" an adventure game. But for those who love adventures it's a dream come true. Best keep a big stack of A4 sheets beside you for writing down maps, item lists and coordinates, because you're going to spend a long, happy time in this game universe. Woakes's easy-going humour sees to that as well. Damocles shows what stuff classics are made of.
