Chronoquest II
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyChronoquest II
1990 SyksyKehitystä se on tämäkin: ensin seikkailuissa oli pelkkää tekstiä, sitten somisteeksi läimäistiin kauniita kuvia ja nykyisit pelit toimivat miltei kokonaan grafiikan varassa. Chronoquest kakkosen systeemi toimii samaan tyyliin kuin Future Warsissa tai The Quest for the Timebirdissä: noukitaan hiirellä tietoa pikseleiden seasta.
Pelin juonessa on kyse aikamatkailusta ja se jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Selvitettyään isänsä murhan sankarin aikakoneeseen tulee häiriö ja se hujahtaa kauas menneisyyteen. Ideana on löytää tarpeeksi metalliesineitä, joita sitten roimitaan laitteen polttoainetankkiin.
Perusasetelman ympärille voi koota melkein mitä tahansa ja niin pelissä on tehtykin. Pelaajaa viskellään harvinaisen estottomasti milloin minnekin, esimerkiksi Odysseyksen paattiin ja todistamaan erästä onnellista perhetapahtumaa Beetlehemin liepeillä. Metallin noukkiminen matkan varrelta on sinänsä helppoa, mutta sitä tarvitaan juuri oikea määrä oikeassa järjestyksessä.
Pelin toteutus on ehkä liiankin yksinkertainen. Se on oikeastaan sarja kauniita kuvia, joissa on välillä mukana pätkä animaatiota ja digitoitua puhetta. Ikoniohjauksessa on vain muutama peruskäsky, jotka nekin vaihtuvat tilanteen mukaan. Aika outoa on quit-option puuttuminen. Tilanne onkin heti tallennettava ettei jumiin jäädessä tarvitsisi aina resetoida konetta. Peliin kuuluu peräti neljä diskettiä, joten on kolmeentoista aikakauteen ainakin grafiikkaa saatu mahtumaan, sisällöstä en menisi takuuseen.
Pelistä jäi vähän ontto tunne, onko tämä pelkkä demo vai löytyykö siitä kunnon purtavaakin. Ei kai Psygnosis ole menettämässä otettaan? Pistää vähän mietteliääksi, kun viime aikoina firma on jopa alkanut käyttää pakkauksissaan Tony Robertsin, Ian Craigin sun muiden piirtämiä vanhoja tieteiskirjojen kansikuvia!
Näin rankasti yliyksinkertainen tuotos ehkä soveltuu sellaisille, jotka eivät ole vielä seikkailupeleistä kuulleetkaan.
1990 SyksyI suppose this counts as progress too: first adventures were nothing but text, then pretty pictures were slapped on as decoration, and today's games run almost entirely on graphics. Chronoquest Two's system works in the same style as Future Wars or The Quest for the Timebird: you pick information out from among the pixels with the mouse.
The game's plot is about time travel, and it carries on from where the previous instalment left off. After the hero has solved his father's murder, his time machine develops a fault and whooshes off far into the past. The idea is to find enough metal objects, which are then chucked into the machine's fuel tank.
You could build almost anything around this basic setup, and that is just what the game has done. The player is flung about with unusual abandon from one place to another, for example into the boat of Odysseys and to witness a certain happy family event on the outskirts of Beetlehem. Picking up metal along the way is easy enough in itself, but you need exactly the right amount in the right order.
The game's execution is perhaps even too simple. It's really a series of pretty pictures, now and then with a snippet of animation and digitised speech thrown in. The icon control has only a handful of basic commands, and even those change depending on the situation. Rather odd is the lack of a quit option. So you'd better save your position straight away, so that you don't have to reset the machine every time you get stuck. The game comes on no fewer than four disks, so at least the graphics for thirteen eras have been squeezed in; as for the content, I wouldn't vouch for it.
The game left a somewhat hollow feeling: is this just a demo, or is there some proper meat to chew on in it as well? Surely Psygnosis isn't losing its grip? It does make you wonder, when lately the company has even started using old science fiction book covers drawn by Tony Roberts, Ian Craig and the like on its packaging!
Such a drastically oversimplified product might suit those who have never even heard of adventure games yet.
