Cybernoid II - The Revenge
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyCybernoid II - The Revenge
1989 KevätKakkososasta on kysymys, kuten nimikin ilmaisee. Ensimmäiseen Cybernoidiin tutustuin Amiga-versiona, joten on kiinnostavaa vertailla sitä tähän kuusnepan kasettivetoiseen jatkoepisodiin.
Juoni toistaa räikeästi ykkösosaa: galaktisia lakeja kiertävät veikkoset ovat jälleen verottaneet Federaation varastoja. Kokemusta omaavana ammattimiehenä pelaaja lähetetään kurittamaan rosmoja ja hakemaan saalis pois. Apuna on joystick-ohjattava avaruusmoppeli ja kasa aseistusta.
Kybernoidi lentelee pitkin luolastoa ja huoneesta toiseen siirrytään ruudunkäänteessä, ei mitään scrollia siis. Joka huoneessa on yleensä enemmän ja vähemmän erilaista epäsosiaalista ainesta: tykkitorneja, ohjuksia, lenteleviä piraattialuksia, Kasveja, olioita ja hirvityksiä ynnä muita kummallisuuksia, joita joko vältetään, tuhotaan tai ohitetaan. Piraatteja napsittuaan voi kerätä jäljelle jäävän rahdin talteen. Sitten vain edetään ruudusta toiseen ja yritetään kohti seuraavaa tasoa.
Vähän aikaa pelailtuaan huomaa, että yleensä eteenpäin pääsee vain keksimällä sopivan taktiikan, mikä yleensä tarkoittaa oikean aseen valitsemista oikeaan paikkaan. Numeronäppäimillä voi valita seitsemästä erilaisesta aseesta, joiden kunkin ammusmäärä on rajoitettu. Matkan varrelta voi saada täydennyksen lisäksi myös ihan ylimääräisiä vempeleitä, kuten aluksen ympärillä pyörivän puolustuspallukan tai takatykin. Vakioaseistuksen erikoisimmista mainittakoon tracerit, jotka lähtevät kulkemaan pitkin huoneen seinämää ja tuhoavat vastaan tulevat kapistukset.
Niin, sitten se vertailu Amigan Cybernoidin kanssa. Kuusnepalle tehtyä pelailee ihan yhtä mielellään kuin Amiga-versiota. Pelattavuus ei takertele, grafiikka saavuttaa koneen huomioon ottaen todella onnistuneen lopputuloksen - kamaa lentelee ruudulla parhaimmillaan todella mukavasti ja tyyliniekka, joka on vastuussa taiteellisesta suunnittelusta ei ole eilisen kybernoidin poika. Ja muzakkikin on normaalia 64-muzakia jumputuksineen. Sinänsä hyviä ääniefektejä on tosin liian vähän.
Cybernoid II on ihan hyvätasoinen ja kunnollinen toimintapeli, joka ei ole läheskään niin kyllästyttävä kuin päältä päin saattaisi näyttää. Sopii rentouttavaksi välipalaksi ja miksei pidempäänkin pelailuun.
1989 KevätIt's part two we're dealing with, as the name itself says. I got to know the first Cybernoid as the Amiga version, so it's interesting to compare it with this cassette-driven C-64 sequel episode.
The plot blatantly repeats part one: some galactic-law-dodging lads have once again levied their own tax on the Federation's storehouses. As a seasoned professional, the player is sent to give the crooks a hiding and fetch the loot back. To help out there's a joystick-controlled space moped and a heap of weaponry.
The cybernoid flits about the cave system, and you move from one room to the next in a flip of the screen, so no scrolling of any kind. Every room usually holds a more-or-less assorted bunch of antisocial elements: gun turrets, missiles, flying pirate ships, plants, creatures and horrors and other oddities, which are either avoided, destroyed or bypassed. After picking off pirates you can collect the cargo they leave behind. Then you just advance from screen to screen and try to push on towards the next level.
After playing for a little while you notice that usually the only way forward is to come up with a suitable tactic, which usually means choosing the right weapon for the right place. The number keys let you choose from seven different weapons, each with a limited amount of ammunition. Along the way, besides refills, you can also pick up some genuinely extra gadgets, such as a defence ball that circles the ship or a rear gun. Of the more unusual items in the standard armoury, the tracers deserve a mention: they set off crawling along the walls of the room and destroy whatever gizmos get in their way.
Right, and then that comparison with the Amiga Cybernoid. The one made for the C-64 is every bit as nice to play as the Amiga version. The playability doesn't snag, and the graphics, considering the machine, reach a really successful end result - at its best, stuff flies about the screen really nicely, and the stylist responsible for the artistic design wasn't born of yesterday's cybernoid. And the muzak is ordinary 64 muzak, thumping and all. There are, though, too few sound effects, good as they are in themselves.
Cybernoid II is a perfectly respectable, solid action game that is nowhere near as tiresome as it might look from the outside. Suitable as a relaxing snack between meals, and why not for longer spells of play too.
