Xenon II Megablast
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyXenon II Megablast
1990 KevätImageworks on ikäisekseen aika nuori firma, joka on tullut tutuksi vähistä, mutta laadukkaista tekeleistään. Jonkin aikaa sitten Imageworks julkaisi muunmuassa hittipelit Bombuzal ja Phobia. Ja nyt...
...yip yip yee! Xeniitit, nuo taliaivot alienit jotka Xenon I:ssä karkoitettiin ulos tunnetusta universumista, ovat palanneet! Kaikki kynnelle kykenevät miehet kannelle ja tulta munille!
Bitmap Brothersit ovat jatkaneet tunnollisesti siitä, mihin Xenon I jäi:myös kakkososa on puhdasverinen vertikaalisesti scrollaava shoot-em-up, joten ei peli-ideasta sen enempää. Idean toteutus sen sijaan ansaitsee sanan jos toisenkin.
Paukuttelu on jaettu viiteen leveliin, jotka kukin on jaettu kahteen osaan. Jokaisen levelin puolivälissä pelaaja pääsee ostamaan kaupasta lisää tulivoimaa keräämillään krediiteillä. Krediittejä leijailee ilmassa aina hyökkäysaallon tuhoamisen jälkeen. Lisänimike Megablast onkin tullut juuri tästä: krediittien karttuessa ilmassa lentävien kutien määrä nousee eksponentiaalisesti, kuten myös alienien kuolemisprosentti.
Grafiikka ei ole hassumpaa. Itse asiassa väittäisin, että Megablast on siistein Amigan ammuskelupeli. Viholliset ovat isoja ja loistavasti animoituja. Taustana toimii loistok kaasti piirrettyjä luonnonilmiöitä, metallia ja orgaanista ainetta. Jokaisen levelin lopussa on isompi loppumonsteri, jotka kaikki häikäisevät silmää. Kaiken kukkuraksi kaupassa on hienosti toteutettu myyjä, joka jupisee alienien kielellä ohjeita. Laadusta kertoo myös ST-versio, joka hitaampaa scrollailua ja hyvää, muttei likikään Amigan veroista soundtrackia lukuunottamatta on identtinen.
Alkumusiikki on Bomb The Bassin alkuperäinen sävellys, jonka on erinomaisen loistavasti toteuttanut David Whittaker. Musiikki soi myös pelin aikana, mutta onneksi sen saa pois, sillä varsin tavanomaiset ääniefektit sotkevat sen ikävästi.
Kaiken kaikkiaan Xenon II on ehdottomasti pakko-ostos kaikille ampumapelien ystäville. Viisi pitkää leveliä takaavat mielenkiinnon säilymisen. Ainoana miinuksena Amigan Xenonille lankeaa huonosti toteutettu levykelataaja: pelin saa latautumaan koneeseen levyasemasta riippuen 1-20 yrityksellä.
1990 KevätImageworks is a pretty young firm for its age, one that has become known for its few but high-quality efforts. A while ago Imageworks released, among other things, the hit games Bombuzal and Phobia. And now...
...yip yip yee! The Xenites, those lard-brained aliens who were driven out of the known universe in Xenon I, are back! Every man who can still stand, on deck, and fire at their balls!
The Bitmap Brothers have dutifully carried on from where Xenon I left off: the second part is also a pure-blooded vertically scrolling shoot-'em-up, so enough said about the game idea. The execution of the idea, on the other hand, deserves a word or two.
The blasting is divided into five levels, each of which is split into two parts. Halfway through every level the player gets to buy more firepower at the shop with the credits collected. Credits float about in the air whenever an attack wave has been destroyed. This is exactly where the extra title Megablast comes from: as the credits pile up, the number of slugs flying through the air rises exponentially, and so does the alien death rate.
The graphics aren't half bad. In fact I'd claim that Megablast is the slickest shoot-'em-up on the Amiga. The enemies are big and brilliantly animated. The backdrops are splendidly drawn natural phenomena, metal and organic matter. At the end of each level there's a bigger end-of-level monster, and every one of them dazzles the eye. To top it all off, the shop has a finely done shopkeeper who mumbles instructions in the alien tongue. The quality also shows in the ST version, which is identical apart from slower scrolling and a soundtrack that is good but nowhere near the Amiga's equal.
The title music is an original composition by Bomb The Bass, realised outstandingly brilliantly by David Whittaker. The music also plays during the game, but luckily you can turn it off, since the rather run-of-the-mill sound effects make a nasty mess of it.
All in all, Xenon II is an absolute must-buy for all fans of shooting games. Five long levels guarantee that your interest will last. The only minus that falls to the Amiga Xenon is a poorly done disk loader: depending on your disk drive, getting the game loaded into the machine takes 1-20 attempts.
