Twinworld
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyTwinworld
1990 KevätGaspardit ovat veikeitä pikkuihmisiä, jotka selvästi polveutuvat hobbitien sukujuurista. Yhteistä on myös taipumus sankaritekoihin, sillä Ulopa, pienen rotunsa viimeinen saa tehtäväksi etsiä amuletin, jonka paha Maldur on varastanut ja pilkkonut kahteenkymmeneenkolmeen osaan.
Roolipelimäisestä juonestaan huolimatta Twinworlds on tavallinen tasohyppely, mutta ote on poikkeuksellisen pirteä. Ulopa on varustautunut merkillisillä heittoaseilla, jotka näyttävät kristalleilta, pomppivat kuin kumipallot ja ääntelevät kuin hevonen.
Vihulaisia tuhoamalla ja paikkoja koluamalla löytää muita matkan varrella hyödyllisiä tarvekaluja, kuten avaimia, maallista mammonaa ja vahvemmat vieterit kengänpohjiin. Löytyypä joukosta myös taikahuilu, jolla voi kutsua paikalle kauppiaan.
Maisemaa kansoittavat Maldurin kätyrit vaihtelevat enimmäkseen harmittomista siivekkäistä monipäisiin lohikäärmeisiin ja kärpäsloukun tapaisiin kasviksiin. Myös niiden kestävyydessä on eroja ja niinpä heittoaseitakin on varastossa kolmea eri voimakkuutta.
Vaakasuoraan vierivä maisema on täynnä luolia, joissa voi etsiä eteen päin vievää reittiä tai muuten vain harrastaa aarteenetsintää. Roinaa ja rikkauksia löytää paitsi lukituista kammioista, myös tiilien sisältä. Niiden rikkominen onnistuu jaloilla polkemalla, ja samalla menetelmällä voi onnistua löytämään reitin luoksepääsemättömän tuntuisiin paikkoihin.
Twinworldin esikuvana on selvästi ollut Super Mario Bros, mutta onneksi se ei sentään ole yhtä sumeilematon kopio kuin Giana Sisters, jonka tylynä kohtalona oli joutua Nintendon lakimiesten hampaisiin. Klooni tai ei, mutta joka tapauksessa Twinworld on tajuttoman hyvä peli. Valtavassa pelialueessa piisaa viihdykettä viikkokausiksi ja vaikeutta tulee lisää niin pieninä annoksina, että pelaaminen ei koskaan ala tuntua turhauttavalta.
Ulkoasultaan Twinworld ei todellakaan ole mikään ST-Amigalle tyypillinen ylensyönyt grafiikkademo, mutta reippaan naivistinen tyyli istuu tähän peliin kuin lusikka päähän. Musiikissa on sellainen erikoisuus, että sen voi joko kytkeä kokonaan pois tai puolittaa äänen voimakkuuden, jolloin efektit kuuluvat selvemmin.
Kun on nähnyt aivan liikaa kirveellä veistettyjä pelejä, niin Twinworldin kynsiviilalla hiottu pelattavuus palauttaa luottamuksen ohjelmoijien moraaliin. Suositellaan kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
1990 KevätThe Gaspards are jolly little people who are clearly descended from hobbit stock. They also share a penchant for heroic deeds, since Ulopa, the last of that little race, is given the task of finding an amulet which the evil Maldur has stolen and chopped into twenty-three pieces.
Despite its role-playing-style plot, Twinworlds is an ordinary platform game, but its approach is unusually perky. Ulopa is armed with peculiar throwing weapons that look like crystals, bounce like rubber balls and neigh like a horse.
By wiping out baddies and rummaging through places you find other gear that comes in handy along the way, such as keys, worldly mammon and stronger springs for the soles of your shoes. Among the lot there's even a magic flute, with which you can summon a merchant.
Maldur's henchmen, who populate the landscape, range from mostly harmless winged things to many-headed dragons and flytrap-like vegetables. Their toughness varies too, and so the throwing weapons also come in stock in three different strengths.
The horizontally scrolling landscape is full of caves where you can hunt for the route onward or just go treasure hunting for the sake of it. Junk and riches are found not only in locked chambers but also inside bricks. You break those by stomping on them with your feet, and the same method can also turn up a route into places that seem out of reach.
Twinworld has clearly taken Super Mario Bros as its model, but luckily it is at least not as unscrupulous a copy as Giana Sisters, whose cruel fate was to end up in the jaws of Nintendo's lawyers. Clone or not, Twinworld is in any case an insanely good game. The huge play area holds enough entertainment for weeks on end, and the difficulty goes up in such small doses that playing never starts to feel frustrating.
In looks, Twinworld is certainly no overfed graphics demo of the kind so typical of the ST-Amiga, but its jaunty naive style fits this game like a glove. One special thing about the music is that you can either switch it off completely or halve its volume, so that the effects can be heard more clearly.
When you have seen far too many games hacked out with an axe, Twinworld's playability, honed with a nail file, restores your faith in the morals of programmers. Recommended for everyone, regardless of age or gender.
