Switchblade
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySwitchblade
1990 KevätJuoni ei aina kerro mitä pelissä piilee. "Vain Hiro, viimeinen Bladeknight, voi pelastaa Thraxxin maan etsimällä ja kokoamalla Tuliterän, joka mahdollista Havokin (paha jätkä) terminoinnin." Tarina viittaa vahvasti tuikitavalliseen pompi & kerää -teokseen, luoja meitä niistä varjelkoon.
Itse asiassa Switchblade ON tuikitavallinen P&K-peli, paitsi että kliseilyä löytyy hyvin vähän. Hiron liikkuessa maanalaisessa kaupungissa huoneet ilmestyvät sitä mukaan näkyviin kuin Hiro nokkansa niihin tunkee, mitä kartoitusta vierastavat pelimiehet tervehtivät "hyvä!"-huudoilla. Massiivinen määrä piilotettuja lisäbonuksia vain kohentaa positiivista vaikutelmaa.
Hiron aggressiot purkautuvat epätotunnaisella tavalla. Paljain nyrkein iskulaji vaihteleekin sen mukaan miten kauan firenappulaa malttaa pitää pohjassa, eikä kepin suunnan mukaan. Myös lisäaseisiin pätee yleensä sama periaate.
Vaikka SB onkin Coren (tunnettu Rick Dangerousista) suunnittelema, muistuttaa se huomattavasti pelikonsolipeliä, mikä on tässä yhteydessä tulkittava kehumiseksi. Japanin meininki paistaa läpi graafisesta suunnittelusta, söpöistä spriteistä, avauskuvista, nimistä mutta mikä tärkeintä, myös pelattavuudesta. Niin grafiikka kuin äänipuolikin on toteutettu todella huolellisesti joka suhteessa.
Gremlin ei pitkään aikaan ole julkaissut mitään erikoisen hyvää. Switchblade kirkastaa firman yrityskuvaa aika tavalla.
1990 KevätThe plot doesn't always tell you what lurks in a game. "Only Hiro, the last Bladeknight, can save the land of Thraxx by finding and assembling the Fireblade, which makes possible the termination of Havok (bad guy)." The story points strongly towards a bog-standard jump & collect opus, the Lord preserve us from those.
As a matter of fact Switchblade IS a bog-standard J&C game, except that there's very little cliché-mongering. As Hiro moves around the underground city, the rooms come into view only as he pokes his nose into them, which gamers averse to mapping will greet with shouts of "hooray!". The massive number of hidden extra bonuses only improves the positive impression.
Hiro's aggressions are vented in an unconventional way. With bare fists, you see, the type of blow varies according to how long you have the patience to keep the fire button held down, and not according to the direction of the stick. The same principle usually applies to the extra weapons too.
Although SB was designed by Core (known for Rick Dangerous), it bears a striking resemblance to a console game, which in this context should be read as praise. The Japanese vibe shines through in the graphic design, the cute sprites, the opening screens, the names, but, most importantly, in the playability too. Both the graphics and the sound side have been done really carefully in every respect.
Gremlin hasn't released anything particularly good for a long time. Switchblade polishes up the firm's corporate image quite a bit.
