Super Mario Bros 2
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksySuper Mario Bros 2
1990 KevätMikähän on se peli, joka on saavuttanut lähes yhtä paljon kuuluisuutta kuin Pacman ja Space Invaders? Sehän on tietysti Super Mario Bros. Näiden mainioiden italiaanojen elo jatkuu osassa Super Mario Bros 2: Mario Madness.
Pelihahmoksi voi valita Marion tai Luigin, sekä pelin edellisessä osassa vilahtaneen Toadin tai Princessin. Hahmojen ominaisuuksissa on selviä eroja. Mario itse on perusjätkä, kun taas Toad on vikkelä mutta huono hyppäämään, hidasliikkeinen Luigi osaa tehdä komeita loikkia ja Princess pystyy leijumaan paikoillaan pari sekuntia.
Pelissä on seitsemän vaihtelevaa ja kutkuttavasti suunniteltua tasoa. Itse asiassa niitä on 21, sillä jokainen taso on vielä jaettu kolmeen osaan. Peli ei pahemmin toista itseään, sillä tavanomaisen tasohyppelyn lisäksi Mario kiipeilee liaaneissa, matkustaa lentävällä matolla ja kaivaa hiekkaa erämaassa. Herttaisten mönkiäisten tyrmäämiseen kelpaavat maasta nyhdettävät juurekset. Paremman puutteessa voi hypätä hirviön selkään, kahmaista sen käsivarsille ja viskaista sen lajitovereiden silmille.
Ruohonippuja nyppimällä voi löytää lasiastian, jonka rikkomalla saa ilmestymään oven "kulissien taakse". Jos seisoo oikeassa kohtaa, voi löytää energiaa lisäävän kärpässienen sekä nyppiä maan alta kahmaloittain kolikoita. Rahaa tarvitaan tasojen välissä olevassa hedelmäpelissä, josta voi pienellä onnella voittaa lisää elämiä. Kuvaan kuuluvat myös salaiset oikotiet, pommit, joilla raivataan reittejä kiviseiniin, ja tasojen lopussa odottavat isot ja ilkeät pomot.
Grafiikasta ei ole muuta sanottavaa kuin että Mario on itsensä näköinen ja äärimmäisen tyylitellyt taustat näyttävät täsmälleen siltä, mihin pelikin vihjaa, siis kulisseilta. Musiikki on Nintendolle poikkeuksellista, sillä ääneen on jopa loihdittu kaikua.
Ainoa pikkiriikkinen särö on pelin liian nopea vaikeutuminen. Nimittäin jo jossain kolmannen tason loppupuolella samoja kenttiä joutuu hieromaan turhan pitkään. Joka tapauksessa SMB2 on niin monimuotoinen ja loisteliaasti ideoitu viihdepaketti, että siitä tuskin tasohyppelypeli enää paranee. Tai ehkä sittenkin, sillä SMB3 on kuulemma vieläkin parempi. Mutta se ei ole mikään tekosyy jättää SMB2 väliin.
1990 KevätNow which game could it be that has achieved almost as much fame as Pacman and Space Invaders? Why, it's Super Mario Bros, of course. The life of these splendid Italians goes on in the instalment Super Mario Bros 2: Mario Madness.
You can choose Mario or Luigi as your character, or Toad or Princess, both of whom flitted by in the previous instalment of the game. There are clear differences in the characters' abilities. Mario himself is your basic regular guy, whereas Toad is nippy but a poor jumper, the slow-moving Luigi can pull off handsome leaps and Princess can hover in place for a couple of seconds.
The game has seven varied and tantalisingly designed levels. Actually there are 21 of them, since each level is further split into three parts. The game doesn't repeat itself much, because on top of the usual platform jumping Mario climbs vines, travels on a flying carpet and digs through sand in the desert. Root vegetables yanked out of the ground will do for knocking out the sweet little critters. For want of anything better, you can jump on a monster's back, scoop it up in your arms and fling it in the faces of its fellow creatures.
By plucking tufts of grass you can find a glass vessel, and breaking it makes a door appear "behind the scenes". If you stand in the right spot, you can find an energy-boosting fly agaric and pull handfuls of coins out from under the ground. The money is needed for the fruit machine between levels, where with a bit of luck you can win extra lives. Also part of the picture are secret shortcuts, bombs for clearing a way through stone walls, and the big, nasty bosses waiting at the end of the levels.
There's nothing else to say about the graphics except that Mario looks like himself and the extremely stylised backgrounds look exactly like what the game itself hints at, namely stage scenery. The music is exceptional for Nintendo, since they have even conjured up some echo in the sound.
The only teeny-tiny crack is that the game gets difficult too quickly. You see, already somewhere towards the end of the third level you end up grinding away at the same stages for far too long. In any case SMB2 is such a many-sided and brilliantly conceived entertainment package that platform games hardly get any better than this. Or maybe they do after all, since SMB3 is said to be even better. But that's no excuse to give SMB2 a miss.
