Operation Thunderbolt
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyOperation Thunderbolt
1990 KevätVäkivaltaa! Kuumana höyryäviä konetuliaseiden piippuja! Verta! Suolenpätkiä! Irtojäseniä ja korviasärkevää konekivääreiden papatusta! Ei suinkaan Pekka Parikan Talvisota, vaan sopivan jouluhenkinen Operation Thunderbolt, viimejouluisen hittipeli Operation Wolfin jatko-osa.
Susioperaatiosta tuttu Roy Adams on siis palannut ja tällä kertaa hän tuo tullessaan värillisen kaverinsa. Roy on aika ihmemies, kun ottaa huomioon että minäkin tapatin hänet ykkösosassa tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Luodit repivät häneltä pään olalta, kranaatinsirpaleet ruhjoivat hänen pernansa ja keuhkonsa, lukuisat puukot silpoivat hänen munuaisensa, panssariohjukset tekivät hänen keskiruumiiseensa miehen mentävän aukon ja kaiken kukkuraksi haaskalinnut söivät hänen silmämunansa ja oravat oksensivat hänen vasempaan sieraimeensa!!! Sitten takaisin peliarvosteluun:
OpThun on periaatteessa sama peli kuin OpWolf, mutta grafiikkaa ja ääniä on paranneltu. Erittäin tervetullut lisä on kaksinpelimahdollisuus, jossa kaksi pelaajaa saa huiskia toistensa rystyset verille hiirillä. Joystickeilläkin peliä voi pelata, mutta se on huomattavasti vaikeampaa. Vielä yksi merkittävä ero on se, että ruutu rullaa välillä sivusuunnassa ja välillä pelaajaa vastaan, kolmiulotteisuutta tavoitellen.
Tappamisen syyksi on tällä kerralla kyhätty hätäinen räpellys lentokonekaappareista, joiden panttivangit pitää pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Siitä vain sitten kaveri mukaan, kaupasta toinen hiiri ja Uzit laulamaan. Ensimmäisessä kentässä kaverukset rynnistävät tietä pitkin eteenpäin ja vastaan tulee kaikenlaista rättipäisistä Kalashnikovin heiluttajista HIND-helikoptereihin. Toisessa kentässä tausta rullaa vaihteeksi sivusuuntaan, mutta tappamisen meininki on sama. Kolmas kenttä löytää riehaantuneen kaksikon veneestä revittämässä jokea myötävirtaan. Muutaman samantapaisen turruttavan kentän jälkeen loppuhuipentumana kaksikko temmeltää kaapatussa matkustajakoneessa ammuskellen kaappareita. Viimeisessä kentässä pitää enää nitistää pääpiru, joka raukkamaisesti suojautuu panttivangin taakse.
Toteutus on kerrassaan esimerkillistä. Ocean väittää, että grafiikat on johdoteltu suoraan kolikkopelistä (en epäile) ja sen jälkeen niitä on vielä jollain grafiikkaohjelmalla paranneltu! Kerrankin kotiversiossa on siis PAREMMAT grafiikat kuin kolikkopelissä. äänet on samplattu suoraan kolikkopelistä, joten voikin hyvällä syyllä sanoa, että OT on paras kolikkopelikäännös, minkä olen koskaan nähnyt. Tämän lisäksi se on vieläpä HY-Vä PE-LI, SUO-SIT-TE-LEN!
Pelitalojen moraalista voisi keskustella vaikka kuinka kauan, mutta riittäköön kun jokainen pohtii mielessään jonkin aikaa, että millä perusteella juuri joulun aikoihin pistetään myyntiin väkivaltaa pursuava peli. Käyttävätkö pelitalot hyväkseen jokaisessa pikkulapsessa piilevää halua teurastaa joulupukki? Onko kyseessä salajuoni, jolla myrkytetään pelejä pelaavien lasten ja nuorten aikuisten aivot? No ei varmasti, niin että kaikki perheenäidit voivat ottaa sen tietokoneen sieltä komerosta takaisin pöydälle. Kaikenlaista höpinää sitä ihmiset helposti uskovatkin.
1990 KevätViolence! Steaming-hot gun barrels! Blood! Bits of gut! Severed limbs and the ear-splitting rattle of machine guns! No, not Pekka Parikka's Talvisota, but the suitably Christmassy Operation Thunderbolt, the sequel to last Christmas's hit game Operation Wolf.
So Roy Adams, familiar from the Wolf operation, is back, and this time he's bringing his coloured buddy along. Roy is quite the miracle man, considering that I alone got him killed thousands upon thousands of times in part one. Bullets tore his head off his shoulders, grenade shrapnel mangled his spleen and lungs, countless knives shredded his kidneys, anti-tank missiles blew a hole you could walk through in his midriff, and to top it all off vultures ate his eyeballs and squirrels threw up in his left nostril!!! And now back to the game review:
OpThun is basically the same game as OpWolf, but the graphics and sound have been improved. A very welcome addition is the two-player option, in which two players get to whack each other's knuckles bloody with their mice. You can play with joysticks too, but it's considerably harder. One more significant difference is that the screen scrolls sometimes sideways and sometimes towards the player, going for a 3D effect.
This time the excuse for the killing is a hastily cobbled-together botch about aircraft hijackers whose hostages must be rescued at any cost. So off you go: bring a buddy along, grab a second mouse from the shop and get those Uzis singing. In the first level the pals charge forward along a road and everything comes at them, from rag-headed Kalashnikov-wavers to HIND helicopters. In the second level the background scrolls sideways for a change, but the killing goes on in exactly the same spirit. The third level finds the rampaging duo in a boat, tearing downstream along a river. After a few more similarly numbing levels, the grand finale has the duo running riot through a hijacked airliner, gunning down hijackers. In the last level all that's left is to snuff out the head devil, who cowers behind a hostage like the coward he is.
The execution is downright exemplary. Ocean claims the graphics were wired straight across from the arcade machine (I don't doubt it) and then touched up further with some graphics program! So for once a home version has BETTER graphics than the arcade machine. The sound is sampled straight from the arcade machine, so one can fairly say that OT is the best arcade conversion I have ever seen. On top of that, it's a GOOD GAME, I RE-COM-MEND IT!
The morals of the software houses could be debated endlessly, but let it suffice for everyone to ponder for a while on what grounds a game oozing with violence gets put on sale right at Christmas time. Are the software houses exploiting the urge to butcher Father Christmas that lurks in every little child? Is this a secret plot to poison the brains of game-playing children and young adults? No, certainly not, so all you mothers can take that computer back out of the cupboard and put it on the table again. The drivel people will readily believe.
