Onslaught
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyOnslaught
1990 KevätKeskiaikaan sijoittuva Gargoren valtakunta ei ole mikään rauhallinen onnela, mutta kun maaginen ritari sekoaa lopullisesti ja päättää valloittaa yksin koko maan, niin tuloksena on tietokonepelien totaalisin verilöyly.
Sotaretken alussa tietokone valitsee satunnaisesti sankarin kotipaikan 256 ruudun kokoiselta kartalla ja sitten pelaaja valitsee valloitettavan alueen. Taistelut on jaettu kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä käydään parin ruudun korkuisella vaakaan vierivällä alueella. Viimeisessä tahtojen mittelöä kuvaavassa jaksossa pommitetaan ruudun keskellä pyörivää demonia.
Strategisen kuorrutuksen alta paljastuu suoraviivainen mätkimispeli, joka erottuu massasta lähinnä toiminnan pidäkkeettömän tempon ja täydellisen kaoottisuuden ansiosta. Pelaajan poimittavana on loitsuja, pommeja, räjähteleviä demoninpäitä ja muuta tulivoimaa yhden taistelulaivan verran. Mutta eivätpä vastustajatkaan ole karkuun kirmaavia maitopartoja, vaan vyöryttävät pelaajan päälle taisteluvaunuja, haarniskoituja ratsumiehiä ja jopa lentäviä mattoja.
Onslaughtin väkivalta-annos on yhtä piristävää kuin riehuminen tavaratalon lasiosastolla moukarin kanssa. Kriittisempi tarkastelu kuitenkin paljastaa joitain häiritseviä piirteitä. Esimerkiksi aseiden poimiminen ja valitseminen on kiivaan taistelun aikana niin hankalaa, että peliä on miltei pakko pelata tutor-moodilla, jolloin tietokone hoitelee homman, mutta pelissä ei saa pisteitä. Pahiten kiinnostusta laimentaa pelikenttien yksitoikkoinen samankaltaisuus.
Pelin grafiikka on Nigel "Verminator" Brownjohnille tyypillistä riemunkirjavaa ja yksityiskohdilla kyllästettyä ilotulitusta, mutta se ei sopeudu tärisevään vieritykseen. Ensimmäisen istunnon aikana minulla alkoi vuotaa vettä silmistä, kun yritin saada tolkkua kuvaruudun tapahtumissa. Taustamusiikki ansaitsee erikoismaininnan, sillä Maniacs of Noise on jälleen kerran loihtinut tunnelmallisen ja melodisen kappaleen, joka saa korvat kehräämään tyytyväisinä. ääniefektien käyttö ei ole kovin onnistunutta, sillä niistä puuttuu pelin vaatima melskeisyys.
Todennäköisesti fanaattisinkin soturi uuvahtaa taisteluväsymykseen ja Gargore jää valloittamatta. Joka tapauksessa Onslaught on mainio valinta, jos haluaa tehokkaan piristeen tilapäiseen käyttöön ilman reseptiä.
1990 KevätThe medieval kingdom of Gargore is no peaceful paradise to begin with, but when a magical knight loses it for good and decides to conquer the whole land single-handed, the result is the most total bloodbath in computer games.
At the start of the campaign the computer randomly picks the hero's home base on a 256-square map, and then the player chooses the territory to conquer. The battles are divided into three parts, the first two of which are fought in a horizontally scrolling area a couple of screens high. In the last section, depicting a clash of wills, you bombard a demon spinning in the middle of the screen.
Beneath the strategic icing lies a straightforward bash-'em-up that stands out from the crowd mainly thanks to the unrestrained pace of the action and its utter chaos. The player can pick up spells, bombs, exploding demon heads and other firepower, enough to fill a battleship. But the enemies aren't exactly milksops scampering off either; they roll war wagons, armoured horsemen and even flying carpets over the player.
Onslaught's dose of violence is as invigorating as running amok in a department store's glassware section with a sledgehammer. A more critical look, however, reveals some annoying features. For example, picking up and selecting weapons in the heat of battle is so awkward that you're almost forced to play in tutor mode, where the computer takes care of it, but you don't score any points. What dampens the interest most is the monotonous sameness of the levels.
The game's graphics are the riotously colourful, detail-saturated fireworks typical of Nigel "Verminator" Brownjohn, but they don't take well to the juddering scroll. During the first session my eyes started to water as I tried to make sense of what was happening on screen. The background music deserves a special mention, as Maniacs of Noise have once again conjured up an atmospheric and melodic tune that makes your ears purr with contentment. The use of sound effects is not very successful, since they lack the din the game calls for.
In all likelihood even the most fanatical warrior will succumb to battle fatigue and Gargore will go unconquered. Either way, Onslaught is a fine choice if you want a powerful stimulant for occasional use, no prescription required.
