Nevermind
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyNevermind
1990 KevätTämä peli muuttaa aivosi vihannekseksi, väittävät peliohjeet. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, sen tiedän että Psyclapsen uutuus Nevermind on omaperäinen älypeli.
Ideana on koota isometrisen pelikentän seinillä olevia palapelejä. Koottavat kuvat on hajotettu osiin ja osa paloista on levitelty pitkin pelialuetta, josta barbaarisen näköisen ukkelin on noukittava ne yksi kerrallaan ja vietävä oikeaan kohtaan. Päästäkseen palojen luo on kiipeiltävä pitkin seiniä, mikä onnistuu käyttämällä lattiassa olevia teleportteja.
Jotta homma ei olisi liian helppoa, niin joissakin kuvissa on mukana animaatiota. Tehtävää vaikeuttaa myös tiukka aikaraja ja tien tukkeena poukkoilevat shakkinappulat, joilla on inhottava tapa sotkea kuvia entisestään, mikäli ne löytävät tiensä oikealle seinustalle. Jos kuvan hahmottaminen tuottaa vaikeuksia, niin uhraamalla osan käytössä olevasta ajasta saa vilkaista valmiiksi koottua kuvaa.
Pelissä on 250 kenttää, joihin kaikkiin pääsee salasanalla. Niihin on kätketty sellainen juju, että muutaman peräkkäisen kentän koodit noudattavat tiettyä kaavaa, joten pelissä voi hieman huijata. Peli saisi automaattisesti jatkua viimeisestä kentästä, sillä salasanojen kirjoittaminen joka kerralla on turhaa touhua.
Introssa on tuttuun tyyliin nättiä grafiikkaa, mutta pelissä on käytetty oudon tympeitä ja synkkiä väriyhdistelmiä ja grafiikkatyyli ei ole selkein mahdollinen.
Nevermind on kekseliäästi ideoitu, mutta vaikutelma jää jotenkin vaisuksi. Sitä paitsi pelin vaikeustaso on säädetty päin p:tä. Yritä kenttää 11 niin ymmärrät. Palapelien kokoaminen on paljon rentouttavampaa kun käyttää perinteistä sormitekniikkaa.
1990 KevätThis game will turn your brain into a vegetable, the instructions claim. I don't know whether that's a good thing or a bad thing, but I do know that Psyclapse's new release Nevermind is an original brain game.
The idea is to assemble jigsaw puzzles on the walls of an isometric playfield. The pictures to be assembled have been broken into pieces, and some of the pieces have been scattered around the play area, from where a barbarian-looking little guy has to pick them up one at a time and carry them to the right spot. To get to the pieces you have to clamber about on the walls, which you do by using the teleporters in the floor.
So that things don't get too easy, some of the pictures include animation. The task is also made harder by a tight time limit and by chess pieces bouncing around in your way, which have a nasty habit of scrambling the pictures even further if they find their way to the correct wall. If you're having trouble making out a picture, you can sacrifice some of your remaining time to take a peek at the finished picture.
The game has 250 levels, all of which can be reached with a password. There's a trick hidden in them: the codes for a few consecutive levels follow a certain pattern, so you can cheat a little. The game ought to continue automatically from the last level, since typing in passwords every time is a pointless chore.
The intro has pretty graphics in the familiar style, but the game itself uses strangely dreary and gloomy colour combinations, and the graphic style isn't the clearest possible.
Nevermind is an inventive idea, but the impression it leaves is somehow lacklustre. Besides, the game's difficulty level has been set completely a**-backwards. Try level 11 and you'll see. Putting jigsaw puzzles together is much more relaxing when you use the traditional finger technique.
