Mr Heli
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMr Heli
1990 KevätHelikopteri on aina ollut pelimiesten lemmikkivempain ja lempiympäristö on ollut epäloogisesti maanalaiset luolat. Muistellaanpa vaikka sellaista klassikkoa kuin Fort Apocalypse (hetki nostalgista muistelua).
Mr Helissä katkaistaan vähätkin siteet todellisuuteen ja pistetään töpöjalkainen kopteriukko pörräämään surrealistisiin luolaverkostoihin. Mr Helin alkuperäisen kolikkoversion on työstänyt Irem, joka tuli tunnetuksi kulttimaineen saavuttaneen R-typen ansiosta. Kuulostaa lupaavalta, mutta kulmakarvan saa kohoamaan tieto, että Mr Helin käännöksestä vastaa Probe, joka on onnistunut mokaamaan ison läjän hyviä pelejä.
Perusideana on jälleen kerran rehti räiskintä lisäaseiden kera. Silppuamalla luolaa somistavia kuonakuutioita saa esiin valuutan virkaa toimittavia kristalleita ja ikoneita, joista voi haalia lisävarusteita, jos on tarpeeksi käteistä. Luolissa pörrää loppumaton varasto pikkunilviäisiä, joten eteenpäin kiiruhtaminen on kannatettava taktiikka.
Kun on maisemaa on vieritetty vaakaan, pystyyn ja välillä vähän takaperoisestikin, vuorossa ovat pakolliset kuviot, eli tason lopussa kököttävä superilkiö.
Haalean tavanomainen ja pikkupirteä ideointi vielä menettelee jos toteutus on kelvollinen, mutta sitähän se ei ole. On turhauttavaa väistellä joka suunnasta virtaavaa loppumatonta ammusryöppyä, kun propellilelu on liian suuri operoitavaksi ahtaissa luolissa. Kärsivällinen pelaaja ehkä sopeutuu klaustrofobiseen tunnelmaan, mutta lisäksi vieritys on juuri sellaista hervotonta nytkytystä, jonka katseleminen sopii ohjelmaksi Amigan väärinkäyttäjien vieroitusklinikalle.
Äänipuolesta vastaa taustalla soiva riipivä pimputus, joka kuulostaa samalta kuin pistäisi hiekkaa korviin, mutta onneksi sen saa korvattua äänitehosteilla. Jotain positiivistakin sentään löytyy: grafiikka on värikästä ja jännittävän naivistista tyyliltään. Itse tosin pidän enemmän rempseästä kerskamacholusta.
Mr Heli sisältää aivan riittävästi aineksia tyydyttävään tuhoamispeliin, mutta kyllä Amigisteilla on oikeus vaatia rahoilleen muutakin vastinetta kuin huonosti ohjelmoitu ST-peli, joka tunnetusti toimii vielä huonommin Amigassa.
1990 KevätThe helicopter has always been the games crowd's pet gizmo, and its favourite haunt has, illogically, been underground caverns. Let's recall, for instance, a classic like Fort Apocalypse (a moment of nostalgic reminiscence).
Mr Heli cuts even the few remaining ties to reality and sends a stubby-legged chopper chap buzzing around surreal cave networks. The original coin-op version of Mr Heli was made by Irem, who became known thanks to the cult classic R-type. Sounds promising, but what gets the eyebrow rising is the news that Mr Heli's conversion is the work of Probe, who have managed to botch a big pile of good games.
The basic idea is once again an honest shoot-'em-up with extra weapons. Shredding the slag cubes that decorate the caves uncovers crystals that serve as currency, and icons from which you can scrape together extra equipment if you have enough cash. The caves buzz with an endless supply of little slugs, so pressing on quickly is a tactic worth recommending.
Once the scenery has been scrolled horizontally, vertically and now and then a bit backwards too, it's time for the obligatory routine, namely the super-baddie squatting at the end of the level.
Insipidly ordinary and mildly perky design would still pass if the execution were decent, but that it certainly isn't. It's frustrating to dodge the endless hail of bullets streaming in from every direction when the propeller toy is too big to manoeuvre in the cramped caves. A patient player might get used to the claustrophobic atmosphere, but on top of that the scrolling is exactly the kind of helpless juddering that would make ideal viewing on the programme at a detox clinic for Amiga abusers.
The sound department is handled by a grating plinking in the background that sounds like pouring sand into your ears, but luckily you can swap it for sound effects. There's something positive to be found after all: the graphics are colourful and excitingly naive in style. Personally, though, I prefer brash, swaggering macho posturing.
Mr Heli has quite enough ingredients for a satisfying destruction game, but Amiga owners surely have the right to demand more for their money than a badly programmed ST game, which, as everyone knows, runs even worse on the Amiga.
