Metal Gear
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMetal Gear
1990 KevätKolikkopelifirma Taito taitaa ramboilun taiteen. Metal Gearin juoni on sieltä tavanomaisimmasta päästä, eli yksinäisen kommandon on tunkeuduttava terroristien päämajaan ja tuhottava salainen ase.
Alussa sankari tipautetaan maastoon, missä hän sitten penkoo hölmistyneenä reppuaan, josta ei löydy muuta kuin radiolähetin ja lämpöiset villasukat. Maailman pelastaminen on näköjään pienen budjetin touhua. Siispä ei muu auta kuin pistää maihinnousukenkää toisen eteen ja koluttava maastoa parempien varusteiden toivossa.
Yläviistosta kuvatussa maisema painottuu vahvasti vihreän, ruskean ja harmaan sävyihin, mikä antaa pelille sopivan sotilaallisen ilmeen. Vieritys ei ole käytössä, vaan pelissä edetään ruutu kerrallaan neljässä ilmansuunnassa.
Maastossa ja rakennusten sisällä partioi sotilaita ja sotakoiria, joihin on sovellettu field of vision -systeemiä, eli ne hyökkäävät vain jos pelaaja hiippailee näkökenttään. Aluksi puolustuksena ovat pelkät nyrkit, mutta rakennuksista ja kuorma-autoista voi löytää esimerkiksi Ingram-konepistoolin, raketinheittimen ja muoviräjähteitä. Hankittavana on muutakin varustusta, kuten ruoka-annoksia ja kiikarit, joiden avulla voi tutustua ympäristöön yhden kuvaruudun säteellä.
Ulkoalue on jaettu osiin, joiden välillä voi salakuljettaa itseään loikkaamalla sopivan kuorma-auton takakonttiin. Mielenkiintoisinta pengottavaa löytyy rakennusten sisältä, mutta siellä voi myös törmätä monenlaisiin ansoihin, kuten infrapunahälyttimiin.
Pelissä on mukava koodisysteemi, jonka avulla saa mukaansa kaikki löytämänsä varusteet, mutta rynnistys on aloitettava alkuruudusta. Pelattavuudessa on sellainen harmillinen töppäys, että jos ohjainta vääntää vähänkin viistoon, ukkeli ei liiku mihinkään. Tästä on seurauksena monta turhaa kuolemaa.
Nopeatempoisista toimintapeleistä pitäville MG saattaa olla pieni pettymys, sillä aluksi se vaikuttaa hidastempoiselta ja tylsältä mätkimispeliltä. Mutta kun sukeltaa pelin syövereihin, se osoittautuu varsin kiinnostavaksi kommandoseikkailuksi.
1990 KevätCoin-op company Taito has mastered the art of going Rambo. Metal Gear's plot is from the most run-of-the-mill end of the scale: a lone commando has to infiltrate the terrorists' headquarters and destroy a secret weapon.
At the start the hero is dropped into the field, where he then rummages bewildered through his backpack, which holds nothing but a radio transmitter and a pair of warm woolly socks. Saving the world is evidently a low-budget affair. So there's nothing for it but to put one combat boot in front of the other and comb the terrain in the hope of better equipment.
The landscape, viewed obliquely from above, leans heavily on shades of green, brown and grey, which gives the game a suitably military look. There's no scrolling; instead you advance one screen at a time in the four compass directions.
Soldiers and war dogs patrol the terrain and the insides of the buildings, and they have been given a field of vision system, meaning they only attack if the player sneaks into their line of sight. At first your only defence is your bare fists, but in buildings and trucks you can find, for example, an Ingram submachine gun, a rocket launcher and plastic explosives. There's other kit to acquire too, such as food rations and binoculars, which let you scout the surroundings within a radius of one screen.
The outdoor area is divided into sections, and you can smuggle yourself from one to another by hopping into the back of a suitable truck. The most interesting stuff to rummage through is inside the buildings, but there you can also run into all kinds of traps, such as infrared alarms.
The game has a handy code system that lets you take along all the equipment you've found, but the assault has to be started from the first screen. The playability has one annoying blunder: if you push the controller even slightly diagonally, the little guy doesn't move anywhere. This leads to many pointless deaths.
For those who like fast-paced action games, MG may be a bit of a disappointment, since at first it seems like a slow-paced and dull slugfest. But once you dive into the game's depths, it turns out to be a rather interesting commando adventure.
