Dr. Doom's Revenge
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyDr. Doom's Revenge
1990 KevätSarjakuviin perustuvien pelien myydessä hyvin on Paragon Softwarekin päättänyt kokeilla onneaan lisenssipelien rintamalla tuomalla markkinoille Marvel-pelin Dr. Doom's Revenge. Peli perustuu historialliseen taisteluun, jonka Hämähäkkimies ja kapteeni Amerikka kävivät yhteiskunnan ykkösvihollista Tohtori Tuhoa vastaan. Onko kyseessä siis jokaisen Marvel-fanin toiveunien binaarinen ruumiillistuma? Katsotaanpa...
Pelin mukana tulleesta Marvel-lehdestä, jota ei sitten muualta saakaan, selviää että Tri Tuho on jälleen kerran aikeissa järkyttää maailmanrauhaa. Suurten sanojensa lisäksi hänellä on yksi, mutta erittäin tuhovoimainen Thermo C4V.G-ohjus, jolla Tohtori kiristää Yhdysvaltain hallitusta. Hämis ja Kapu saavat selville Tuhon piilopaikan, joka on vanha linna Latverian Sosialistisessa Valtiossa. (Sarjakuvat siis ovat ainoa paikka, jossa sosialistiseen valtioon enää törmää.) Tähän loppuu sarjakuva ja peli alkaa.
Tri Tuho on palkannut puolelleen joukkion paatuneita Marvel-kriminaaleja, esimerkeiksi kelvatkoon vaikka Vihreä Menninkäinen, Bumerangi ja susimies Eduardo Lobo, joita vastaan sankarit taistelevat normaaliin beat'em-up-tyyliin. Taistelukohtausten välillä näkyy tarinan kulku sarjakuvan muodossa, jonka loputtua tulee lyhyt kujanjuoksu, jossa kulloinkin vuorossa oleva supersankari yrittää vältellä huonosti kätkettyjä ansoja.
Grafiikka on niin hahmojen kuin sarjakuvienkin kohdalla kelvollista, mutta pelattavuus ja hahmojen animointi on onnistuttu pilaamaan todella hienosti. Lyhyesti kerrottuna scrollaus on todella aneemista ja taas kerran koko peli on mahdollista pelata läpi kahdella joystickin liikkeellä - liikkeitä on ohjekirjassa lueteltu toista kymmentä. Koko peli ei sisällä muuta kuin taistelujaksoja (esimerkiksi edes reittiä linnaan ei voi valita), joten jokaisen Marvel-fanin unelma onkin aiheuttanut parinsadan markan loven lompakkoon ja pahan mielen.
Pelissä on save-mahdollisuus, mikä on ongelma sinänsä: mitä teen kun ohjekirja kertoo A- ja B-diskeistä, ja pakkauksessa olikin vain yksi? Pakkauksen takakansi mainitsi myös realistiset äänet ja "jännittävän" musiikin. äänistä jäi mieleen lähinnä 1/10 sekunnin mittainen RAAH! (Tuhon nauru?) sarjakuvien jälkeen ja klassiset UH! öH! -murinat tappeluissa. Musiikkia ei ollut, vaikka PC-versio osaa hyödyntää Ad Lib-korttia ja Hearsay 1000 Speech Boardia.
Kaikista pikku virheistään huolimatta voi pelistä nauttiakin, edellyttäen että omistaa joko muutaman kilon Marvel-innostusta, hämähäkkivaiston tai Kapun jääkylmät hermot tiukkojen tilanteiden ja turhautumisen varalta. Minäkin pelaan silloin tällöin ja ihan huvin vuoksi.
1990 KevätWith games based on comics selling well, Paragon Software too has decided to try its luck on the licensed-game front by bringing out a Marvel game, Dr. Doom's Revenge. The game is based on the historic battle that Spider-Man and Captain America fought against society's public enemy number one, Doctor Doom. So is this the binary embodiment of every Marvel fan's wildest dreams? Let's have a look...
The Marvel comic that comes with the game, which you can't get anywhere else, reveals that Dr. Doom is once again about to shake world peace. Besides his big words he has one, but extremely destructive, Thermo C4V.G missile, with which the Doctor is blackmailing the United States government. Spidey and Cap find out Doom's hideout, which is an old castle in the Socialist State of Latveria. (So comics are the only place where you still run into a socialist state.) This is where the comic ends and the game begins.
Dr. Doom has hired a gang of hardened Marvel criminals to his side - the Green Goblin, Boomerang and the werewolf Eduardo Lobo will do as examples - whom the heroes fight in normal beat'em-up style. Between the fight scenes the story unfolds in comic-strip form, and when that's over comes a short gauntlet in which whichever superhero's turn it is tries to dodge badly hidden traps.
The graphics are passable, for the characters and the comic strips alike, but they've managed to ruin the playability and the character animation really splendidly. To put it briefly, the scrolling is truly anaemic, and once again the whole game can be played through with two joystick moves - the manual lists more than ten. The whole game contains nothing but fight sequences (you can't even choose your route to the castle, for example), so every Marvel fan's dream has turned out to mean a couple-of-hundred-mark dent in the wallet and a bad mood.
The game has a save option, which is a problem in itself: what do I do when the manual talks about an A disk and a B disk, and there turned out to be only one in the box? The back of the box also mentioned realistic sound and "exciting" music. Of the sounds, what mostly stuck in my mind was a RAAH! lasting a tenth of a second (Doom's laugh?) after the comic strips and the classic UH! ÖH! grunts in the fights. There was no music, even though the PC version can make use of the Ad Lib card and the Hearsay 1000 Speech Board.
Despite all its little flaws the game can actually be enjoyed, provided you possess either a few kilos of Marvel enthusiasm, a spider-sense, or Cap's ice-cold nerves to cope with tight spots and frustration. I play it now and then myself, just for fun.
