Conqueror
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyConqueror
1990 KevätMissä saat ajaa, jos sinulla on 68 tonnin Königstiger-tankki 110 mm tykillä? Missä ikinä haluat. Tämä ikivanha vitsikin on nyt sitten käännetty peliksi.
Alkuperäinen Conquerorhan on Archimedeksen peli, jonka julkaisi Superior Software yli vuosi sitten. ST-Amiga-käännöksestä puhuttiin, mutta siihen data loppuikin. Yllättäen 16-bittiversio pelistä rullasi esiin ja vielä saksalaiselta Rainbow Artsilta.
Tankkeja löytyy tusina, neljä liittoutuneiden, neljä saksalaista ja neljä venäläistä. Opponentit valitaan historiallisten faktojen mukaan, eli USA-USSR-maaottelu ei ole mahdollinen.
Pelitasoja Conqueror tarjoaa kolme: arcace, strategia ja niiden välimuoto. Helpoimmassa versiossa pelaaja ohjaa yhtä tankkia, tarkoitus on selvitä yhä kasvavista ja paranevista vihollistankeista. Välimuodossa mukaan liittyy omia tankkeja lisää ja lopullinen tavoite on pyyhkiä kenttä vihollisista. Srategisessa osuudessa tarkoitus on miehittää tietty kohde minuutin ajan päästämättä vihollistankkeja edes lähelle. Lisäoptioina mahdollisuus tykistötuleen ja tiedustelukoneeseen, pisteiden kustannuksella. Pisteitä käytetään uusien ja parempien tankkien hankkimiseen. Enintään pelaaja voi komentaa 16 tankkia.
Robottitankkeja määräillään erillisellä karttaruudulla varsin niukalla käskyvarastolla. Määränpään lisäksi niitä on kaksi: aja ja seis. Enempää ei silti tarvitse, sillä tankit osaavat puolustautua kohdatessaan vihollisen, jopa siinä määrin, että pikkutankki ottaa telaketjut alleen, jos törmää isoon jätkään. Komentotankkiaan saa vapaasti vaihtaa.
Jos Viruksen kontrollit pistivät itkettämään niin Conqueror vetää vielä paremmaksi. Tankkia ohjataan telaketjuittain, päälle vielä tykkitornin ja tykin korotuksen ohjaaminen. Erilaisia ohjausvaihtoehtoja on kolme, mutta harjoitusta vaaditaan ja paljon. Kaksi pelaajaa voi yhtäaikaa ohjasta tankkia, toisen ajaessa ja toisen huolehtiessa tornista. Riitaa aiheutunee siitä, että kumpikin voi kyllä ampua. Luojan kiitos, yksin peluussa voi joko ajurin tai ampujan laittaa tietokoneohjaukseen. Itse ajoin tikulla ja annoin koneen ampua, mikä toimi ihan hyvin.
Mikään simppeli ammuskelupeli ei Conqueror ole. Tankeilla on neljä panssariarvoa niin etu, sivu kuin takapanssarillekin, vaihteleva nopeus maaston mukaan ja tykille on sekä kantomatka että panssarinläpäisy, josta johtuen tankki kuin tankki kestää aika paljon ennen jäämistään savuavana maastoon. Osumassakin kun nähkääs otetaan huomioon niin matka kuin osumiskulmakin. Varsinaista nopean tuhon riemua ei ole.
Ensi silmäys hätkähdyttää: Conqueror näyttää aivan Brabenin mestariteokselta Zarch/Virus. Grafiikka on itse asiassa parempaa kuin Viruksessa. Kumpuilevan maaston täyttävät aidon näkoiset puut, joet ja tiet halkovat maastoa, ja hauskat pikku kylät kirkkoineen ja asuinrakennuksineen antavat väriä. Kaikki, mikä maastossa on, voidaan myös tuhota.
Viruksesta tuttu yksityiskohtaisuus hallitsee Conqueroria. Tankki jättää telaketjun jäljet, ammukset savuavan kraaterin ja sitä rataa. Ainoastaan näkyvän pelikentän pieni koko ja tietty ebergonomisuus estävät Conquerorin nousun tosiklassikkosarjaan.
Conqueror ei ole simulaattori (mikäli tankit eivät korjaa vaurioitaan 20 sekunnissa), ei ammuskelupeli, vaan mielenkiintoinen hybridi, joka takuuvarmasti ei vetoa kuin pienehköön osaan pelimiehiä. Viruksen tavoin siitä muodostuu kulttipeli.
1990 KevätWhere can you drive if you've got a 68-tonne Königstiger tank with a 110 mm gun? Anywhere you like. So now even this ancient joke has been converted into a game.
The original Conqueror, as you know, is an Archimedes game, released by Superior Software more than a year ago. There was talk of an ST/Amiga conversion, but that's where the data ran out. Then out of the blue a 16-bit version of the game came rolling out, and from the German Rainbow Arts of all people.
There's a dozen tanks: four Allied, four German and four Russian. Opponents are chosen according to historical fact, so a USA-USSR international match isn't on.
Conqueror offers three game levels: arcade, strategy and a halfway house between the two. In the easiest version the player controls one tank, and the idea is to survive ever-growing numbers of ever-better enemy tanks. In the in-between mode more of your own tanks join in, and the ultimate goal is to sweep the field clear of enemies. In the strategic section the idea is to hold a particular objective for a minute without letting enemy tanks even get close. Extra options are artillery fire and a reconnaissance plane, at the cost of points. Points are used to acquire new and better tanks. The player can command at most 16 tanks.
The robot tanks are bossed around on a separate map screen with a rather meagre stock of orders. Besides the destination there are two: go and stop. You don't need any more than that, though, since the tanks know how to defend themselves when they meet the enemy, even to the extent that a little tank takes to its tracks if it runs into a big bloke. You can switch your command tank freely.
If Virus's controls made you cry, Conqueror goes one better. The tank is steered one track at a time, and on top of that you control the turret and the gun elevation. There are three different control options, but practice is required, and lots of it. Two players can control the tank at the same time, one driving and the other looking after the turret. Arguments will probably arise from the fact that both of them can shoot. Thank the Lord, when playing alone you can hand either the driver or the gunner over to computer control. I drove with the joystick myself and let the machine do the shooting, which worked quite well.
Conqueror is no simple shoot-'em-up. The tanks have four armour values, for front, side and rear armour alike, a speed that varies with the terrain, and the gun has both a range and an armour penetration, which means any tank at all can take quite a lot before it's left smoking in the landscape. You see, even a hit takes into account both the distance and the angle of impact. There's none of the real joy of quick destruction.
The first glance is startling: Conqueror looks just like Braben's masterpiece Zarch/Virus. The graphics are actually better than in Virus. The rolling landscape is filled with realistic-looking trees, rivers and roads cut across the terrain, and cute little villages with their churches and houses add colour. Everything in the landscape can also be destroyed.
The attention to detail familiar from Virus rules Conqueror. The tank leaves track marks, the shells leave a smoking crater, and so on. Only the small size of the visible playfield and a certain lack of ergonomics keep Conqueror from rising into the true-classics league.
Conqueror is not a simulator (unless tanks repair their damage in 20 seconds), nor a shoot-'em-up, but an interesting hybrid that is guaranteed to appeal to only a smallish portion of gamers. Like Virus, it will become a cult game.
