Mercs
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyMercs
1991 SyksyOlipa kerran, kauan sitten, entinen presidentti, joka matkusti Keski-Afrikkaan, missä hänet luonnollisesti kidnapattiin. Mutta urhea palkkasoturi (tai kaksi) päätti pelastaa hänet. Hän laskeutui vihollisalueelle, tunkeutui läpi tankkien, eliminoi erikoisosasto Skorpionin, läpäisi vuoristosolan, tuhosi vihollisen päämajan, runttasi huoltolinjat ja sitten hän vapautti presidentin, jota tosin pänni tämä ylimääräinen leikkiminen. Sitä joskus innostuu, selitti nolo palkkis. Sen pituinen se.
Mercissä on mies ja ase (tai kaksi miestä ja asetta, jopa yhtäaikaa), lintuperspektiivi, paljon vihollisia, paljon isoja vihollisia ja lopussa vielä isompia vihollisia. Kentältä kerätään lisäaseita, tehoa, energiaa, elämiä, postimerkkejä ja rahaa Kolmannen maailman nälkäänäkeville.
Mitään uutta ei Mercistä löydy, mutta tekninen toteutus on sentään normaalia onnistuneempi. Pelattavuus on kohdallaan, vaikeus on vähän ylimitoitettu ja grafiikka on hyvää kautta linjan. Tahmailukaan ei esiinny, vaikka ruudun kansoitus onkin välillä melkoinen, lukuunottamatta isojen vihollisten räjähtelyä, jolloin hetkeksi siirrytään hidastettuun näyttöön. Volyyminappulaankaan ei tarvitse pahemmin koskea.
Jos tuntuu siltä, että ikariwarriors-henkiselle pelille vielä löytyy hyllystä tilaa, niin kyllä Mercsillä raon paikkaa.
1991 SyksyOnce upon a time, long ago, there was a former president who travelled to Central Africa, where naturally the president got kidnapped. But a brave mercenary (or two) decided to rescue the captive. They landed in enemy territory, pushed through the tanks, eliminated the special unit Skorpion, got through a mountain pass, destroyed the enemy headquarters, smashed the supply lines and then freed the president, who was admittedly rather peeved by all this extra horsing around. You get carried away sometimes, explained the sheepish merc. And that's the long and short of it.
Merc has a man and a gun (or two men and guns, even at the same time), a bird's-eye view, lots of enemies, lots of big enemies and, at the end, even bigger enemies. Out in the field you collect extra weapons, power, energy, lives, postage stamps and money for the starving of the Third World.
There's nothing new to be found in Merc, but at least the technical execution is more accomplished than usual. The playability is spot on, the difficulty is a little overdone and the graphics are good across the board. There's no sluggishness either, even though the screen gets pretty crowded at times, apart from the big enemies' explosions, when things briefly shift into slow motion. You won't need to touch the volume knob much either.
If you feel there's still room on your shelf for an ikariwarriors-style game, then Mercs will certainly plug the gap.
