Coloris
Pelit was a Finnish-language (bi)annual book series published from 1987 to 1991 containing gaming-related articles, tips and most importantly game reviews. Here you can find all the reviews from the books. The reviews were originally written in Finnish; the English versions are translations of the Finnish originals.
1987
1988
1989 Kevät
1989 Syksy
1990 Kevät
1990 Syksy
1991 Kevät
1991 SyksyColoris
1990 KevätAvesoftin potra ja pontevasti potkiva esikoinen on Tetris-henkinen älypeli. Tetriksen kloonaaminen on vähän uhkarohkeaa harhailua lakituvan liepeillä, mutta Pertti Lehtisen kehittelemä Coloris on siitä mielenkiintoinen rajatapaus, että venäläisen esikuvan peruselementeistä on kehitelty omaperäinen variaatio.
Coloriksessa tiputellaan kolmen palan kokoisia pystypalkkeja 7x14 ruudun kokoiseen laatikkoon, jonka täyttymistä yritetään viivyttää. Kussakin palkin palasista on satunnaisesti jokin viidestä väristä ja niiden järjestystä voi vaihtaa tulitusnäppäimellä.
Tarkoituksena on järjestellä palkit siten, että vierekkäin tai pystyssä on vähintään kolme samanväristä palaa, jolloin ne katoavat. Mitä enemmän paloja onnistuu poistamaan kerralla, sitä paremmin se palkitaan: ruudun alareunasta poistetaan yksi tai useampia rivejä ja lisäksi voi saada "jokerin", jossa kaikkia palat ovat samanvärisiä.
Tikun avulla voi säätää palojen putoamisnopeutta, mikä otetaan huomioon pistetilissä. Seitsemästä jarrutuksesta saa rangaistukseksi pohjaa kohottavan sakkorivin. Tetriksen tyyliin pelin nopeus kiihtyy vähitellen ja lopulta ollaan täydessä paniikissa. Peruspelin lisäksi on valittavana pikapeli, jossa on sadan sekunnin aikaraja ja laatikon pohja kohoaa vääjäämättä.
Selkeän konstailemattomassa grafiikassa on yksi mielenkiintoinen piirre: tulostaulut ja laatikon putkimaiset kehikot näyttävät olevan pari senttiä kohollaan. Parin tunnin tuijotus vain vahvistaa illuusiota. Grafiikkataituri Harri Granholm on luonut kolmiulotteisen vaikutelman pelkästään varjostuksella ja värivalinnoilla.
Amigos-tiimin räätälöimä pehmeitä marimba-ääniä käyttävä taustamusiikki luo keskittynyttä tunnelmaa, mutta lyhyyden vuoksi vaikutelma on jankuttava. Kansainvälistä väriä tuo norjalainen alkumusiikki, joka tunnelmoi Alienin tunnusmusiikin sävyisesti.
Poistuvien palojen laskemisessa näyttäisi olevan sellainen pieni kömmähdys, että pitkissä ketjureaktioissa ohjelma ei ota huomioon kaikkia paloja. Loppuuko koneelta sormet kesken, vai mikä on vikana, mutta joka tapauksessa pelaaja saa palkaksi vähemmän jokeribonuksia kuin ohjeet lupaavat.
Tetrismäisillä peleillä on lähes yliluonnollinen kyky vangita mielenkiinto tuntikausiksi. Turha yrittääkään pohtia syitä. Tyydytään toteamukseen, että Coloriksessa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.
1990 KevätAvesoft's strapping, lustily kicking firstborn is a Tetris-style puzzle game. Cloning Tetris is a somewhat reckless wander along the fringes of the courtroom, but Coloris, developed by Pertti Lehtinen, is an interesting borderline case in that an original variation has been built out of the basic elements of the Russian model.
In Coloris you drop vertical bars three pieces tall into a box measuring 7x14 squares, and try to put off the moment it fills up. Each of the pieces in a bar is randomly one of five colours, and their order can be switched with the fire button.
The idea is to arrange the bars so that at least three pieces of the same colour line up side by side or vertically, at which point they disappear. The more pieces you manage to clear at once, the better the reward: one or more rows are removed from the bottom of the screen, and on top of that you can get a "joker", in which all the pieces are the same colour.
The joystick lets you adjust how fast the pieces fall, which is taken into account in the scoring. Braking seven times earns you a penalty row that pushes the floor up. In true Tetris style the game gradually speeds up, and in the end you're in full-blown panic. Besides the basic game there's also a quick game to choose from, with a hundred-second time limit and a box floor that rises relentlessly.
The clear, unfussy graphics have one interesting feature: the scoreboards and the tubular frames of the box seem to stand a couple of centimetres proud of the screen. A couple of hours of staring only strengthens the illusion. Graphics wizard Harri Granholm has created the three-dimensional impression purely through shading and choice of colours.
The background music tailored by the Amigos team, using soft marimba sounds, creates a focused mood, but since it's so short the effect is repetitive and nagging. A touch of international colour comes from the Norwegian title music, which sets the mood in the vein of the Alien theme.
There seems to be a small blunder in the counting of cleared pieces: in long chain reactions the program doesn't take all the pieces into account. Whether the machine runs out of fingers to count on or something else is wrong, either way the player is rewarded with fewer joker bonuses than the instructions promise.
Tetris-like games have an almost supernatural ability to hold your interest for hours on end. No point even trying to work out why. Let's just settle for saying that in Coloris all the pieces click into place.
